menopaussi | Mea-Info

Selityksen makua

mea: Mitä mieltä olet measta, mitä hänestä kertoisit?

|noone|: Ehdottomasti pitää kertoo, että sä oot ihq. :}}}}}
Veera: Meillä meaa muuten pidetään jokseenkin salaviisaana hahmona: voihan tarkkailevan sivustakatsojan roolista käsin puhua paljonkin, jos kuitenkin pitää valtaosan tarkkailutoiminnan oleellisimmista tuloksista omana tietonaan. Meillä ihaillaan siekailematta tapaa, jolla mea tätä tietopääomaa hallussaan pitää. Voit laittaa sinne info-sivulle, että Virkanainen suosittelee.
LadyQ: Antelias ja runsas, helposti lähestyttävä ja positiivinen. Joskus ihastuttavan kirpeä, usein hilpeä tai hulvaton.
iVE: Mitäkö mieltä, tarviiko tuohon vastatakkaan. <3
Sun äitis: Tunnollinen.
penni: Ei tarvitse sivistyssanakirjaa lukiessa.
tinka: Täällä on aina ollu niin ystävällinen ja mukava tunnelma.
Pauliina: Järjenvalon ja muun hyvän hehkumista itsestä on hankala nähdä, joten silloin on parasta uskoa kavereita.

Harvat ystäväni ja tuttavani hämmästyttävästi luonnehtivat minua eri tavalla kuin itse sen tekisin. Kohteliaita ovat, siksi ovatkin ystäviäni. Olen kuullut jopa jonkun sanovan minua sosiaaliseksi. Että muka puhun paljon. Sehän nyt ei tosiaankaan pidä paikkaansa. En ole se, joka on seurueen keskipiste, minä olen se, joka sivustalla lymyää tarkkailemassa. Hyvien ystävien kesken minussa kyllä herää herkästikin se vallattomampi puoli, joka ei juurikaan viihdy seinustalla mutta virkanainen minussa hillitsee itsensä ja itsekunnioitus vaientaa enimmät kielen päälle nousevat kommentit. Sillä ominaisuudella pääsee jo pitkälle. Teppoutta, sitä elämässä sopivasti, niin on helpompaa.

Joku on ehken saattanut saada virheellisen käsityksen, että asuisin yksin. Se on väärää tietoa ja puutteellista hahmotusta, perheeseeni kuuluu nimittäin liuta levottomia sieluja, jotka asustavat osoitettani säännöllisen epäsäännöllisesti mutta antavat minun pitää heitä perheenään, koska toinen toistamme ymmärtäen on niin paljon helpompaa lähteä joka aamu maailman tuulia vastustamaan.

Helpoin perheenjäsen on Vili-Kerttu, tuo saparopäästäinen pikku veitikka, hauska tapaus. Sen kanssa on kaverien hyvä lähteä baariin tai matkalle. Sillä ei ole mitään tolkkua minkään suhteen ja rahan päälle se ei ymmärrä tosiaankaan mitään. Se nauraa silmät vesissä itselleen ja kavereiden jutuille, juo mielellään Irlannin kahvia, punaviiniä ja tummaa Leffeä, hellyttyy pienistä ja sen mielestä kaikki on kivoja ja kauniita ja elämä on itse asiassa keksittykin ihan vaan Kertun hauskuuttamiseksi.

Levoton-Leksa on perheen äijä, joka kuvittelee olevansa jonkinlainen johtaja. Hankala tapaus, kun sen kanssa ei aina oikein tiedä, että missä mennään ja miten päin ja mitä pitäisi tehdä kuinka pian ja miksi. Leksa saattaa ottaa vasaran ja nakutella sillä piuhat listoihin, rakentaa hyllyn, leipoa kakun, hinkata hammasharjalla aamuviideltä suihkun kaakelien välit, pestä vessan keskellä yötä, irrottaa taulujen lasit ja pestä ne koneessa. Leksasta ei koskaan tiedä, mitä se saa päähänsä ja mihin aikaan. Se yrittää hiippailla sunnuntaiaamuisin varpaillaan muita herättämättä, mutta kaikkihan sen kuulee. Se puhiseekin aina kulkiessaan ja katselee ympärilleen aina _sillä silmällä_.

Niisku-Niisku on pieni ja hellyttävä olio, joka intoutuu aina silloin tällöin valtaamaan kämpän. Se tunteilee milloin mistäkin asiasta syynsä kammeten ja tulla tömähtää tuulilleen aina yhtä yllättäen ja käyttäytyy silloin kuin taivas olisi juuri pudonnut. Mutta sen kanssa pärjää, kun antaa sen nyyhkiä puhtinsa pois.

Lorvi-Leila on valitettavan rasittava asuinkumppani. Se valtaa tuolit ja sängyn ja levittelee tavaransa pitkinpoikin. Mitään se ei korjaa ja se leivänmuruttaa näppiksen ja kasaa lehtipinoja kunnes ne kaatuvat. Leilan kanssa on toisaalta helppo olla, kun se ei paljon vaadi, mitä nyt välillä pelottelee muita tukka pystyssä tyynyn kuva poskessa villasukat jalassa. Leila laittaa aina ensimmäisenä aamulla ja kotiin tullessa villasukat jalkaan. Paitsi, kun Erityinen on kylässä. Silloin se vähän yrittää ylittää itsensä.

Pönkkö-Pirio pääsääntöisesti luimuaa keittiössä. Kukaan ei oikein pidä Piriosta, ei sen pinkeästä massusta eikä jatkuvasti auki narisevasta jääkaapin ovesta. Mutta Pirio pitää kaikista, kiehnää jatkuvasti ja nykii hihasta ja vetää jääkaapille, sen tekee aina mieli kaikkea herkkua ja niihin se turhan useasti lankeaakin. Raukka, ei sillä ole helppoa silläkään.

Haave-Helmi on aina jossain leijumassa, harvoin sitä saa paikallaan pysymään. Sen pöhköt maailmat ei juuri liippaa maan pintaa, mutta ei siitä kukaan välitä, sen annetaan olla omissa maailmoissaan. Harmiton ja helppo kaveri on Helmi.

Perheestämme osa on jo lentänyt maailmalle tai maatuu muistoissa, heitä ei kaiholla ajatella, eikä oikeastaan edes pahalla muistella. Aikansa kutakin ja tehtävänsä heilläkin oli. Iso-Fantti, PipoKireä ja Angsti-Armi opettivat muut arvostamaan omaa tapaansa elää. Mutta niitä ei tosiaan muistella.

Sopuisa ja sovelias ydinperhe. Jokaisella joskus jotain sanottavaa ja sanansija. Ja se kaikki tässä päiväkirjassa.