Kasvun paikka
Miten minä en tajunnut aikaisemmin: kun kerran syto-hoidoissa lähtee tukka, niin lähtee tietenkin myös silmäripset ja kulmakarvat. Aargh. Kaikki naiseuden elementit ovat tiessään. Ei siis riitä, että rinta poistetaan.
Sanon itselleni monta kertaa päivässä, että ethän sinä muutu, olet ihan hyvä tyyppi. Minä sisälläni olen edelleen se sama ihminen. Nainen. Kaikesta huolimatta. Ehkä jopa vähän parempi. Viisaampai ainakin. Ja ymmärtävämpi. Rakastavampi.
Kun naisesta karsitaan kaikki naiseus, jää ... hm. Ihminen. Joulun aikoihin voinen sanoa, että kasvoin ihmisenä. Keväällä jo ehkä saatan sanoa, että kasvoin naisena. Ja ihmisenä.
Jälkipuheet
En usko, että tuo tulee useimmille meistä mieleen. Olen ehkä epäkorrekti, mutta tulinpa ajatelleeksi asiaa näinkin: Eipähän tartte toviin nyppiä kulmakarvoja.
Näin käy tosiaan. Minulta ne läksivät sytohoitojen loppuvaiheessa ja ovat nyt melkein ennalleen kasvaneet (sain viimeisen tiputuksen maaliskuun puolivälissä). Tukka on kahden sentin mittainen. Kainalokarvat kasvaneet takaisin nekin. Ja ne muutkin...hm....
Ei ole naistakaan karvoihin katsominen, mutta vaikeinta se onkin kertoa omalle peilikuvalleen. Kyllä muut sen ymmärtävät.
Luulin, että mikään ei järkytä niin paljon kuin rinnan poisto, sitten huomasin järkkyväni tukan lähdöstä sitäkin enemmän. Katkaiseeko ripset ja kulmat nyt sitten sen kamelin selän.
Kuulostan turhamaiselta, ja olen sitä myös, myönnän. Minussa ei juuri mikään muu ole ihailevia huomautuksia saaneet osakseen kuin rinnat ja ripset. Ja minä, jos kuka, olen niitä "tukka hyvin kaikki hyvin" -tyyppejä.
Ehkä tämä nyt on sitä, mitä äitini tarkoitti sanoessaan minulle, että jumala rankaisee. Sic!