Päivissäni on nyt hyviä hetkiä. Aamuisin noin 2 sekuntia. Aika, joka kuluu heräämisen ja todellisuuden tiedostamisen välillä. Herään siis onnellisena. Jotain hyvää. Olettaen, että olen nukkunut, tietenkin.

Olen soitellut paljon sinne ja tänne ja saanut ystävällistä, erittäin ystävällistä ja huomaavaista palvelua. Tässä epätoivon partaalla ei ole hyppyytetty paikasta toiseen kysymässä, mihin saan vetäistä nimmarin. Kaikki on hoitunut soittelemalla. Olen nyt rattaissa ja asiani on esillä ensi maanantaina. Kiitos kaikille osapuolille eri klinikoissa ystävällisestä suhtautumisesta ja ymmärryksestä.

Kaikenlainen tuohtuminen, jota työ tällä hetkellä on oivallisesti tarjoillut, on vienyt ajatukset muualle ja hetkittäin en muista, että minun maailmani on nyt muuttunut eikä koskaan palaa entiselleen.