Kahvila Aschan, Turku
Lauantai-iltapäivä, kello jotain jälkeen kahden, Turku. Bloggaajan kahvihammasta alkoi kiristää vanhanaikaisella tavalla. Tiedättehän: tuoretta, pehmeää, syntisen hyvää pullaa ja kahvintuoksuinen kunnon kahvila eikä mitään trendi-latte-nuoriso-focaccia-notkumoa. Kaikki Turussa koskaan vierailleet tietävät, että Naantalin aurinkoinen on juuri sellainen vanhan hyvän ajan kahvila, jossa pulla on tuoretta ja palvelu aurinkoista. Valitettavasti vanhanaikaisuudessaan kahvila oli mennyt kiinni jo kahdelta. No okei, hyväksyttävyyden rajoissa, sillä kahvila sijaitsee syrjässä ja trenditietoiset latten latkijat ovat ihan muualla.
Bloggaaja siinä kahvin himossaan hetken jo harkitsi trendikuppilaa mutta muisti, että Turussahan on Aschan, vanha ja arvostettu hienojen rouvien kahvila. Tuo Turun Linkosuo ja Ekberg, paikka, joka on tunnettu leivonnaisistaan ja juurikin syntisen mehevää ja tappavan kaloripitoista herkkua teki bloggaajan mieli. Hansakorttelin Aschan sattui olemaan lähimpänä. Sinne siis.
Vitriinissä leuhkaili rivi herkullisen näköisiä wienereitä ja valinnanvaikeuksien kautta bloggaaja päätyi kaikkein herkullisimman näköiseen eli Aurorawieneriin, joka kuulosti jotenkin merellisen turkuiselta ja jonka keskellä könötti lupaavan muhkea kermavaahtotötterö. Silkkaa turhuutta ja kalorien mellestystä koko komeus hintaan reippaahkosti päälle 3 euroa. Ei paha hyvästä, ajatteli bloggaaja.
Kolkohkon kahvilan keskilattialla könöttävä ankeahko pöytä sai tamperelaisen bloggaajan hiukan hämmastelemään niinkin kuuluisan kuppilan epäviihtyvyyttä mutta koska herkullinen wiener odotti lautasella, ei se juuri sillä hetkellä häirinnyt. Bloggaaja upotti hampaansa wienerin pehmeään syleilyyn ja .... ei mitään syleilyä, ei pehmeää autuutta. Pelkkää kuivaa miltään maistumatonta purua varisi ankealle pöydälle. Herkullisen näköinen kermavaahtotötterö osoittautui kovettuneeksi palleroksi, joka vierähti surullisena wienerin päältä purujen keskelle. Bloggaaja tunsi tulleensa petetyksi.
Niinpä hän reippaana tyttönä asteli myyjähenkilöstön luokse ja kertoi, että täyteen hintaan ostamansa wiener on vanha, että onko neitokaisilla ehkä tapahtunut vahinko ja että asiakas tässä nyt on hyvin pettynyt. Myyjätär sanoi, että kyllä sen pitäisi ihan hyvää olla: sitä on säilytetty MUOVIPUSSISSA ja heillä normaali MYYNTIAIKA ON KAKSI PÄIVÄÄ. Herramunvereni. Ennen vanhaan vanha pulla myytiin puolella hinnalla. En viitsinyt huomauttaa, että köyhänä opiskelijana aikoinaan olen elänyt edellispäivän pullilla ja tiedän kyllä, että ne ovat tuoreita tuohon nähden. En myöskään tyrmistykseltäni osannut kysyä, mikä on se logiikka, jolla edellispäivän pullaa myydään TÄYTEEN hintaan. Ennen niitä kyllä myytiin puoleen hintaa ja oli asiakkaan oma valinta, ottaako tuoretta täydellä vai vanhaa puolella hinnalla.
Aschan on mahdollisuutensa käyttänyt, tämä oli toinen kerta (ensimmäisen oletin vahingoksi). Mutta heillä siis onkin tällainen innovatiivinen liikeidea: tehdään sääntö, että laitetaan pullat muovipussiin yöksi (ensimmäinen virhe) ja myyntiajaksi kaksi päivää (toinen virhe) ja koska se näin ollen on tuoretta myös vanhana, myydään sitä täyteen hintaan (kolmas virhe). Ainoa plussan puolelle kääntyvä seikka on, että palautteeni otettiin asallisesti vastaan ja jopa kiiteltiin palautteesta. Olisi hauska tietää, menikö terveiseni peremmälle takahuoneisiin, päättäjien pöydälle.
Älkää menkö Turussa ikinä Aschanille. Menkää Cafe Artiin tai Cafe Latteen.
Jälkipuheet
Ollaan siis oltu Turun kamaralla samaan aikaan! Aschanista on kyllä samat kokemukset - Naantalin aurinkoisesta sen sijaan saa aina tuoretta tavaraa, mutta tosiaan ne aukioloajat... Fontanaan olen ollut aina tyytyväinen ja suosittelen sitä muillekin!
Fontana on ihan OK. Siellä on vaan liian pienet kaputsiinot ja liian maitoiset lattet. Syötävät on pääosin OK. Paitsi ehkä hiukan liian harvoin tehdään sämpylät, sillä jos/kun täytteen tomaatti valuu pohjan läpi, on käsillä taas tyytymätön asiakas.
Harva asia saa minut yhtä vihaiseksi kuin vanha pulla. Nykyisillä kahvilan hinnoilla. Olen jopa niin puristi, että minusta pulla on vanhaa, kun se täyttää kaksi tuntia. Myönnän olevani hiukan hankala mutta pelastaudun ankean lapsuuden taakse. Meillä äiti leipoi kerran viiikossa ja koko viikko sitten syötiin vanhaa pullaa.
Mutta tämä ei poista sitä tosiasiaa, että Turku on ihan paras paikka Suomessa ja vähän ulkomaillakin.
No jopas. Itselleni en kyllä noin muista käyneen Aschanilla, tosin Turun kahviloissa tyydyinkin lähinnä aina vain sumppiin, opiskelijaköyhäilijänä jätin pullat muille. Vaan silti Aschan osui harvoin kohteeksi. Monta toimipistettähän sillä on ympäri kaupunkia, mutta jokin niissä ei houkuttanut käymään. Yleinen kolkkous? Vääränlainen asiakaskunta? Ehkä vain joskus kalliiksi havaittu santsikuppi. Se oli silloin tärkeintä.
Samaa mieltä kyllä olen: Naantalin aurinkoinen on best.
Vähän mä kyllä astelin sun tontille tässä nytten mutta tämän kerran ja hyvän yhteisen hyväksi.
Muistan toki sun käynnin siinä trendi-Aschanissa Hansa-korttelin torin puoleisen käytävän kupeessa. Sitä kahvilaa ei enää ole, koska siinä oli kaikki jotenkin väärin. Jokin siinä ei täsmännyt. Jos olisi, niin kaipa se siinä vielä olisi.
Naantalin Aurinkoisen Piispanmunkit, nom. Aurinkoinen ei koskaan ikinä myisi eilistä täyteen hintaan. Eikä etenkään olisi sitä mieltä, että se on okei.
Tulepa muuten joskus Tampereelle Amurin Helmeen. Ja koe Kahvila.
www.cafebrahe.fi
Uusturkulaisena suosittelen.
Olen kokeillut. Brahe ei oikein iskenyt minuun: pullat ovat jättimäisiä mutta mauttomia. Kahvi on kallista ja platkua. Kahvila on lisäksi epäsiisti, koska asiakkaita on paljon eikä pöytiä ehditä siivoamaan. Brahe ei herätä minussa kahvilatunteita.
Käyn harvoin kahviloissa mutta sen kerran kun käyn, haluan vastinetta rahalleni. On se kuitenkin sen verran hintavaa nykyisin.
Olen itsekin yrittänyt vältellä Aschania: en pelkästään hintojen vuoksi, vaan ihan vaan periaatteellisista syistä. Mieluummin kannan roponi pikku-yrittäjälle kuin isolle lafkalle.
Ikävää että tällaisa ei ole tai sitten menevät liian aikaisin kiinni. Esim. Cafè Voltairessa olisi kiva käydä mutta ne aukioloajat...
:-/
Juuri noin.
Voltaire olisi kyllä kiva. Kerran olen päässyt käymään, ne aukioloajat. Eikä se sijaintikaan ole ihanteellisin. Mutta siellä oli oikea henki, totta vieköön.
Oletko kokeillut Cafe lattea. Trendikkäästä nimestään huolimatta se on pieni ja sympaattinen yhden miehen kahvila. Sarvet on itse leivottu ja joka kupilliseen jauhetaan kahvi erikseen.
Aschan on nyt lopullisesti pannassa, tosin se on ollut äänettömässä pannassa pitkään mutta kuinka nyt tulikaan tehtyä poikkeus.
Oho! Vai on se trendi-Aschan jo sulkenut ovensa. No sepä oli varsinainen tähdenlento sitten. Onneksi ehdin käydä siellä kuuntelemassa Raptorin Oi beibiä silloin heti tuoreeltaan.
Tuossa yllä mainittiin Cafe Brahe, ja minulla on vähän sama mielipide siitä kuin sinulla: levoton tila ei houkuta istumaan, ja kaikki kokoluokitukset on räjäytetty pilviin. Kahvikuppi on puolilitrainen (ja santsikuppi sisältyy hintaan jos se ei riitä...), viinerit kevyesti normaalin perunalimpun kokoisia, suklaacookien voisi jakaa neljälle. Olen pari kertaa käynyt, siitä jäi vähän sellainen mättömestan fiilis.
Itsekin ehdin vain kerran käydä trendi-Aschanilla. Tosin se kerta riitti, että jouti kaatua. Siinä oli kyllä niin pallot hukassa, ettei mitään määrää. Ymmärrän kyllä juonen: vanhat hienot rouvat, Aschanin vakioasiakkaat, alkaa olla häviävä luonnonvara ja uutta verta pitäisi saada notkumaan.
Brahe on mättömesta trendikkäille ihmisille. Äkkipäätään voisi kuvitella, että siinä piilee paradoksi mutta ilmeisesti ei, koska se on aina täynnä. Brahessa jaadasin suklaamuffinssin (tiedän, että oikea muoto on muffini mutta en sitä suostu sanomaan, koska muffinssi kahdella ässällä on vaan jotenkin niin suomalaista) kaverin kanssa ja silti kyllästyin ennen puoltaväliä. Eli ennen neljännesosaa. Eli älytön satsi.
Kiitos Cafe Latte vinkistä :) Se onkin yllättävän lähellä kauppaamme (se on sitten toinen tarina) ja aukioloajat ovat paremmat kuin luulin.
Nyt kun muuten aloin miettiä, niin olet oikeassa Cafe Brahen suhteen: siellä on mauttomat pullat. Näyttävät rinkelit ja paakelsit juu, mutta eivät maistu miltään. Mitenkähän siinä on onnistuttu?
Tuon toisen tarinan tahtoisin kuulla (vaikka arvaankin kyllä ehkä).
Brahessa on varmaaan käytetty samaa keksintöä kuin työmaalounastamoissa: maun poistajaa. Niillä on joku ihmevehje, jolla imetään kaikki maku syötävästä. Brahessa vehkeessä on lisälaite: kuivauttaja. Tuoreetkin pullat on onnistuttu sen avulla saamaan muistuttamaan eilisen tekeleilä.
On ne ovelia.
Antintalon Askaanilla tuli notkuttua paljonkin 80-luvun alkupuoliskolla. Kahvi oli järkyttävän makuista tervaa, kellään ei ollut ikinä rahaa ostaa pullaa, tummanruskeilla tekstiileillä sisustettu peräkammari oli tupakansavusta sameana ja täynnä mekastavia teinejä. 16-vuotiaan taivas, siis. Kunnes päättivät purkaa koko Antintalon ja rakentaa tilalle Hansakorttelin. Uusi Askaani oli ihan susi, kolho lasiakvaario jossa hattupäiset frouvat kävivät paakelssikaffeilla. Vaan eivät ilmeisesti käy enää, jos samoja pullia pitää tyrkyttää päivätolkulla.
Itse juon nykyään kahvini Turun keskustassa pääkirjaston sisäpihalla cafe Siriuksessa. Sympaattinen ja leppoisa paikka jossa saa kotitekoisen makuista pullaa.
Kiehtovan kuvan maalasit. Antintalon vanhassa Askaanissa olisin halunnut käydä. Nythän molemmista on jäljellä tuskin mitään. Antintalosta sentään julkisivu, mutta Aschanilla ei edes sitä.
Olet oikeassa: Sirius on viehko ja siellä on hyvä henki ja hyvät tarjoomukset.