Kuin minun suustani - kokemukset eivät ehkä ole täysin samoja, mutta tunteet kyllä... sekä erinomaisen inha penseys, ettenkö sanoisi suorastaan vastenmielisyys.

Kunpa vanhemmat tietäisivät, miten pienet asiat jättävät ikuiset arvet lapsen mieleen. Arvet, jotka myrkyttävät pahimmillaan koko aikuisuuden.

Voi kuule, samaa venettä soutelen ja keikuttelen. Minulla ei ihan tommosia, mut pukkia pelkäsin ja aikuisiällä juuri jouluaattoisin sattui niin paljon pahaa et ihan oksettaa. MM. eräänä jouluaattona kuulin kuinka silloinen aviomieheni puhelimessa kertoi toiselle naiselle rakastavansa sitä vaikka hetki sitten oli suudellut minua ja halannut lapsia.. Se siitä illuusiosta sitten. Odotan vaan et tuo pakkojoulu ois mahd. pian ohi.

Kestämisiin sullekin

Lisäyksenä edelliseen siskoni lausumana (tiä sitten kenen alkuperä on) kuvaa hyvin joulun fiilistä..

"JOKA JOULU SAMA JUTTU, JOS EI KUUSI PALA NIIN TORTUT LOPPUU KESKEN"

Siskolta ihan laittamattomasti sanottu. Ja niin tosi.

Tänä jouluna suuressa osassa Suomena on muuten se hyvä puoli, ettei muijaa ja lapsia voi heittää hankeen.

Aivan mea, ymmärrän oikein hyvin ja tuli mieleeni että jotakin tämän tyyppistä voisi takana olla, toisaalta voi sitä olla tykkäämättä ellei halua hössätä ja olla pösilö kuten itse olen, mutta tämän kaltainen tunne ja ikäänkuin vastenmielisyys liittyy minulla johonkin ihan muuhun kuukauteen, eli heinäkuuhun, josta kaikki yleensä taas tykkäävät, nyt ehkä tykkään jo siitäkin:)

Itsekin pelkäsin jumalattomasti pukkia kun se oli niin rumakin ja taidan pelätä edelleenkin, koska yritän olla niin kiltisti:)
P.s. Onneksi minut löydettiin sieltä hangesta parempaan talteen, joten osaksi minulla toimii käänteisenä tämä juttu ja ehkä myös sen takia, että opin uusien rakkaitten ihmisten kanssa joulun todella kivana ja ihmeellisenä asiana.. Olet kai kuullut Nurmion Kurjaa joulua ja onnetonta uutta vuotta, minua se jaksaa huvittaa tämän tinkelitankelin keskellä.

Minulla on nykyisin ihana joulu, rakkaita ja hyviä ihmisiä ympärillä eikä joulu ole nykyisin paha lainkaan. En vaan osaa oikein syttyä ylenpalttisuudelle ja pakolle. Mutta olen kai päässyt sen yli. Otan joulusta vapaaehtoisuuden pohjalta irti sen, mikä tekee minulle hyvää. Itselle hyvän tekeminen taitaa aika monelta unohtua hössötyksen keskellä. Mutta jos hössötys tekee hyvää jollekulle, niin hyvä niiin. En minä paheksu, en suinkaan.

Jokainen omalla tyylillään onnelliseksi. Pääasia, että tulisi. Kaikki vaan ei tule hössäämisestä huolimatta.

Olen alkanut harkita vakavasti viettäväni ensi joulun ulkomailla (sehän on silloin 5-päiväinen), olettaen siis että 21.12 ei rysähdä Maya-kalenteri päähän ;)

En vaan jaksa enää sitä että äiti pakottaa koko perheen koolle "kun on joulu ja pitäähän sitä siskoksia nähdä ja se on perinne" jne.

Kukaan ei ole viitsinyt kertoa muorille että EHKÄ jälkikasvu haluaisi OMAT jouluperinteet eli viettää joulun joko ihan yksinään tai sitten oman partnerinsa kanssa.
Joulut olivat kivoja viettää yhdessä n. 10 vuotta sitten, mutta nyt kun kaikki ovat aikuisia, ei enää niinkään.

Kerron ensi vuonna miten kävi ;)

Olet juurikin asian ytimessä. Minä en ymmärrä, miksi jotkut ovat niin itsekkäitä, että heidän mielestään koko joulu on vain heidän ympärillään olevan heidän perinteensä mukainen perinteinen joulu. Kun vanhukset ei sitten jossain vaiheessa enää jaksa, ja alkavat vihjailla, että josko tänä jouluna palset järjestäisivät vuorostaan vanhuksille perinteisen joulun, niin pakkoperinteet sitten siirretään nuorempin harteille. Kas näin on keksitty ikiliikkuja. Perinteestä poikkeava on suvun paha tyttö/poika, musta lammas ja renttu, josta puhutaan kulmia kohotellen kolmannen glögilasillisen jälkeen.

Liityn kuoroon. Muutin muutama vuosi sitten ulkomaille, mistä lähtien olen sanonut jyrkän EI!:n vanhempien luoksi jouluksi menemiselle. Vähän sieltä on tullut joka vuosi jotain väninöitä ja huokailuja, mutta toisaalta mun veli asuu edelleen vanhuksien lähellä, joten viettävät sitten perhejoulua veljen perheen (ja veljenpoikien) kanssa.

No, pääsinkö sillä ahdingosta vai jouduinko vain ojasta allikkoon? Jälkimmäinen kävi, ikävä kyllä. Oman perheen sijasta joulut menee nykyään toisen puoliskon perheen luona, mikä on vielä enemmän perseestä... Tosin onneksi asuvat niin lähellä, ettei sinne tarvitse mennä kuin yhdeksi yöksi. Paremmalla puoliskolla on kolme sisarusta ja yksi puolisisarus (meitä on sentään vain kaksi!), jotka ovat jälleen kerran kaikki saapumassa paikalle puolisoineen, eli talo on taas ihan tupaten täynnä... Puoliskon pienin pikkusisko on poispilattu diktaattori, joka mm. ohjelmoi sekä joulupäivän että tapaninpäivän minuutin tarkkuudella ja määrää myös mm. sen, kuka, mitä, missä ja milloin saa syödä (eihän toki kukaan joulupäivän iltana halua mitään syödä, kun joululounaalla On Pakko ahmia itsensä ähkyyn)... Joulupäivän iltana taas On Pakko pelata pelejä, ja meikäläistä katsellaan alta kulmain kun yritän istua hiljaa nurkassa lukemassa kirjaa ehkä jopa jo toisenkin viinilasillisen kanssa.

Tänä vuonna oon syyskuusta saakka yrittänyt ehdotella puolikkaalle että jäätäiskö kotiin, mutta ei niin kuulema voi tehdä "kun stten ei nähtäisi ketään"... Pitänee ottaa järeämmät aseet käyttöön ensi vuonna.

Ainiin, puolikkaan sisarukset ovat toki kaikki jo reilusti aikuisia, eli ei ihan lasten kiukuttelustakaan ole kyse...

Anteeksi, tästä avautumisesta näemmä tuli sitten novellin mittainen ihan vahingossa. Sattui vaan tämä postauksesi hyvään saumaan, kun jouluahdistusta alkaa taas pukkailla.

Ja arvatkaa mitä kanski syvästi inhoan, no sitäku kaikki naama maireena kyselee, ootko jo siivonnu, hommannu kinkun, leiponu pipareite, lahjat kääriny pakettiin ja mitä sä aiot joulun viettää. Kun sanon totuuden et, yhtää mitää en oo ostanu enkä kenenkää nurkkiin lähe notkuun ja katteleen sitä teeskentelyä.
Siinä sitä kansa on sitte silmät pyöreinä ihmetyksestä ja kysymysvirtaa löytyy. Eihän kukaan ny jouluna yksin, et sä voi olla. No helevetti, miksen voi olla KUN EN TYKKÄÄ JOULUSTA. Sitte nämä maireanaamat ovat muka niinjaloja että pyytävät sinne ja tänne, eikä niille mee jakeluun että en tahdo, en haluu enkä siedä tätä teeskentelyä ja piste. Ei, ei ja ei, ei se pistekään riitä... Sanonko mitä ny oikeesti ajattelen, no en sano mut tiätte kyl jos ootte jouluttomia ihmisiä..

Me yritetään kovasti niitä omia perinteitä ja omia jouluja järjestää, mutta kun aina on pakko mennä johonkin tai kutsua jommankumman vanhemmat - muuten syyllistsyyllist, vinkuvonku, valivali. Ei tästä taida päästä muuten kuin lähtemällä jonnekin ulkomaille pakoon koko joulua. Pakkososiaalisuus ottaa päähän.

Ja mea, toihan on ollu yhtä helvettiä! Ihme, että oot vielä järjissäs (ja fiksu ja kaikkea).

Mä epäilen, että tässä kaikessa jouluvalissa on kyse samasta kuin Suomen hiihtomaajoukkueen menestyksestä puhuttaessa. Syytetään voitelua ja suksia, vaikka vika on hiihtäjässä.

Nonni, NYT se on ohi.

Nienna, otan osaa. Been there, done that.
Ässä, Nyt kun on joulusta selvitty, niin aattelitko miten viettää uutta vuotta. Sillä sitähän pitää *viettää*.
Miira, tuosta järjestä en niin menisi takuuseen.
PSalmi, niin olet oikeassa. Voitelu on epäonnistunjut ja suksetkin eri paria. Ja kiitos muuten joulukortista. Se oli korni. Tuon kornimmaksi ei joulukortti tule. Ja siat siihen, että kjehkejhkjeh....

Minä tykkään poltella jouluna kynttilöitä ja syödä riisipuuroa. Mutta sitähän voi tehdä vuoden ympäri ja ihan oma valitsemassaan seurassa.