Kohtuujoulu
Kaikesta joulunihkeydestäni huolimatta onnistuin viettämään kohtuullisen mukavan joulun. Söin kohtuullisesti ja vain sitä, mikä maistui hyvältä. Sain kohtuullisesti lahjojakin vaikka mitään en olisi tarvinnut.
Kohtuullisesta syömisestä huolimatta olo tuntuu turpealta ja läskiltä. Miksei kukaan avaruusinsinööri keksi, miten saisi kolmen laiskapäivän kerryttämät ylimääräiset painolastit pois yhtä helposti ja huomaamattomasti kuin ne tulikin. Harmittaa. Kun turpeutta kuitenkin tuli, niin miksen samaan syssyyn syönyt enemmän suklaata ja vihreitä kuulia.
Jälkipuheet
Onnittelut kohtuujoulusta! Sellainen on ihailtava saavutus, tässä turpeuden tilassani se herättää kateutta. Kun on hyvää ruokaa, ja sitten voi ottaa vähän suklaata, ja sitten taas vähän graavilohta ja mätiä ruisleivän päällä, ja sitten... niin sitten ihmetellään että miksi olo on näin ähky...
Taidan lähteä ostamaan sen kuntosalikortin.
Joulukohtuus on minulle aika helppoa: en erityisemmin pidä jouluruuista (kinkku ja kinkunliemiperuna ovat poikkeus). Konvehdit ovat pääsääntöisesti pettymyksiä, ettei niitäkään tee mieli. Tortut ja piparit ovat ihan nou nou. Eipä siihen paljon jää.
Mutta pelkkä löhöily saa ihmisen tuntemaan itsensä jokinorsuksi. Huono omatunto se vissiin sitten painaa, kun olo on niin painava.
Nyt vielä kun pääsee uudenvuoden nakkien yli, niin hyvä on. Onneksi perunasalaatti on kauhistus, joten ei ne pelkät nitriittinakit voi kauheita tehdä.
Joulukohtuus on ollut aika helppoa kans, kun ei pidä läheskään kaikista j-ruuista, joten fisuilla ja juustoilla mentiin. Eikä ees ihmeempi ähky. Ja normipäivät alkoivat heti tiistaina, joten se siitä.
U-V:na taas en juhli, ostin salaattia, en peruna-. Vähän toisenlaista fisua. Se on siinä. Saa riittää. Vihaan pauketta ja roskia enkä viitsi tavan vuoksi juoda kuoharia, höh.