Muutin tänne Blogistaniaan vuonna 2003. Kaupunki oli vahvasti kasvussa, uusia taloja rakennettiin ja vasta muutaman vuoden vanhoja maalattiin ja uudistettiin ahkerasti. Ihmiset olivat ystävällisiä ja talkoohenki kukoisti. Voi, miten minä nautinkaan uudesta kaupungistani. Olin kaupungin neljässadaskahdeksaskymmenesviides asukas. Nykyisin asukkaita on jo 39 466 ja uusia muuttaa yli 40 päivässä.

Perustin ensimmäisen asumukseni kaupungin laidalle, koska keskusta tuntui niin hienolta. Ajattelin, että sivummalta, pienestä vihreästä talostani voin tarkkailla aiemmin muuttaneita ja ehkä jopa oppisin heiltä jotain. Tein ahkerasti huomioita, miten piireissä käyttäydytään ja halusin oppia myös maalaamista ja remontoimista ja sen sellaista. Kun olin tarpeeksi oppinut remontoimista, muutin tähän beessiin talooni, jossa aion asua lopun ikääni.

Palvoin ja ihailin muuttaessani suunnattomasti aiemmin Blogistaniaan muuttaneita asukkaita. Kaupungin hienoin talo oli Pinserilä. Itse asiassa Pinserilän pariskuntaa pidettiin yleisesti kaupungin perustajina ja sen isänä ja äitinä. Heidän takiaan oikeastaan aloin taloani Blogistaniaan rakentamaankin. Luin heistä ja Blogistanista ja sen hienosta yhteisöstä jostain lehdestä ja niiltä sijoiltani ryhdyin rakennuspuuhiin.

Pinserilän lisäksi ensimmäisiä taloja, joita ihalin, olivat Matkalla-Marjutin tyylikäs talo sekä pääkadulla jurosti nököttävä, ahdistuneen musta Benropia. Pystyssä ovat molemmat vieläkin vaikka vieressä on monia hylättyjä taloja. Muita vanhoja asukkeja on vielä ainakin Ihmelapsen talossa. Setä Mertenillä oli toinenkin talo, josta hän kävi kirjoittelemassa kiehtovia Kirjeita paratiisista. Onneksi myöskään pnuk ja skrubu eivät ole muuttaneet pois. Päinvastoin, he jaksavat maalata ja ehostaa talojaan jatkuvasti. Samoin hyrskää Hupaisaa ajakulua tyhmille lapsille tarjoava Mikki edelleen yhtä teräväkynäisenä.

Muistatteko näitä, osa jo pois muuttaneita. Kaipaan pahan akselirasvaa, Mitvittiä, Maailman palaa (jonka kämppä on näköjään vallattu) ja muita sanan taitajia. Karde onneksi porskuttaa pinnalla vaikka onkin vaihtanut kämppää jonkinkin kerran.

Huoh. Niin ne ajat muuttuu. Osa vanhoista on muuttanut maalle, osa lähiöön ja osa kokonaan isompiin kaupunkeihin, Facebookstaniaan, Twitterstoliittoon tai jopa Googlelandiaan. Onneksi noihin suurkaupunkeihin pääsee nykyisin helposti ja nopeasti tuttuja tapaamaan, jotta sillä tavalla yhteydet ovat säilyneet.

Eipä ole enää vanha Blogistania entisensä. Me vanhat asumme nykyisin täällä vanhassa kaupunginosassa, jonka talot ovat kaikki vähän hiljenneet ja osa hylättyjä ja ränstyneitä. Uuteen keskustaan ei oikein enää ole asiaa. Siellä kun on niin hienoja muotitaloja ja käsityöverstaita ja kuppiloita, ettei sinne kehtaa vanha mennä. Onneksi uuden ja vanhan kaupungin rajalle jäi yksi hyvä pastapaikka.

Olen kuullut, että tämän oikean Blogistanian ulkopuolella on muitakin itseään Blogistanioiksi kutsuvia heimoja ja yhteisöjä. Niihin paikkoihin ei ole meillä vanhoilla asiaa. Siellä on korkeat muurit ympärillä ja olen kuullut, että joissain yhteisöissä saattaa ulkopuolinen saada jopa turpaansa.

Kirjoitti: mea 11:22 | Jälkipuheet (32)

Meitä naisia on kolmenlaisia. Tai riippuu tietty, mistä päin katsellaan ja kuinka moneen viipaleeseen silvotaan. Mutta sanotaan nyt, että rouheasti ottaen meitä on kolmenlaisia naisia jouluihmisinä.

Ensinnäkin on ne, jotka rakastavat joulua. Ne ostaa kaikki naistenlehdet, joissa joka vuosi tehdään uudet ja entiset ja uudistetut jouluherkut. Ne käärivät lahjat kivoihin paketteihin. Ne lähettävät perinteisiä joulukortteja kaikille muuten unohdetuille sukulaisille ja entisille ikäville naapureille. Joulunaiset rakastaa hössöämistä. Ne koristelee joka vuosi kodin juuri sen joulun trendivärein, ostaa punaisen joululeningin ja hassut joulukorvikset aattoiltaa varten. Ne vaivaannuttaa jouluväen pakottamalla aikuiset joululeikkimään ja syömään lanttulaatikkoa ja joulutorttuja ja siian mätiä. Ne haluaa paistaa kalkkunan vaikka muut haluaisi syödä kinkkua, kun kalkkuna on trendikästä ja jouluista ja niin kuuluu tehdä. Kaikki tapahtuu sillä tavalla kuin kuuluu tapahtua, muuten ei tule joulumieli.

Sitten toisaalla on joulunvastaiset. Ne ei kestä, että pitää väkisin ostaa Mirja-mummulle joululahja vaikka sillä on jo kaikkea eikä se kuitenkaan mistään tykkää, koska ei sen ole kukaan nähnyt yhtäkään edellistä lahjaa käyttävän. Joulunvastainen nainen voi pahoin tavaratalojen muovijouluissa tekohilpeän joulumusiikin särkiessä mieltä ja korvaa. Joulunvastainen ei halua lahjoja, koska hän ei halua yhtään ylimääräistä roinaa riesakseen. Häntä korpeaa, kun pitää tuhlata rahaa muiden lahjoihin vaikka itse tarvitsisi kattilan ja paistinpannun muttei raaski ostaa. Joululahjaksi joulunvastainen saa, ei suinkaan kattilaa tai paistinpannua, vaan aina jonkin väärän värisen ja kokoisen paidan ja suklaarasian. Voi, miten joulunvastainen vihaakaan suklaarasioita. Miksi suklaat pitää juuri jouluna syödä aina ja vain konvehteina, joista suurin osa on pahoja, mustia ja kookostäytteisiä. Joulunvastainen vihaa sitäkin, että pitää syödä tiettyjä asioita eikä saa syödä sitä, mistä tykkää.

Sitten on se joulukolmas ryhmä. Se on se porukka, joka vihaa joulua aika lailla niihin hetkiin saakka, kun kinkku laitetaan uuniin jouluaaton aaton iltana ja kun yöllä saa ottaa kinkun uunista ja kastaa ruisleipää kinkun liemeen. Joulukolmannet naiset vaipuvat syvään joulueuforiaan jouluaamun varhaisina hiljaisina hetkinä, kun joulukuusen kynttilät ainoana valona valaisevat olohuonetta. Kolmannenlainen joulunainen kääntyy jouluvastaiseksi Tapaninpäivänä. Jossain iltapäivän tunteina tapahtuu pim ja joulu katoaa. Tuntuu vain tyhmältä, että kuusi karistaa, jouluruokaa on liikaa eikä saanut sitä paistinpannua ja se tyhmän värinen paita on myös väärän kokoinen.

Vain me kolmannenlaiset naiset tiedämme, että jouluaaton aaton illan ja Tapanin iltapäivän välinen aika on se kuuluisa Joulun Ihme.

Kirjoitti: mea 21:03 | Jälkipuheet (14)

Hauska veikko tuo internetti. Kaikessa helppoudessaan se viestii eräille, että kaiken, minkä voi copypastettaa, voi ottaa surutta omakseen. Ystävällisen lukijan vihjeestä löysin blogin, joka on kehittänyt itselleen näppärän liikeidean: copypastetanpa tekstejä verkosta ja esitän omanani. Koko blogi näyttäisi olevan muutaman tuoreimman postauksen perusteella pelkkää varastettua tekstiä ilman viittauksia alkulähteille.

Torstaina hän oli käväissyt menopaussin arkistoissa ja kopioinut sanasta sanaan 26.1.2006 kirjoittamani jutun Kenkäkaupassa. Tässä vertailun vuoksi 17.11.2011 Ässän omana kirjoituksenaan esittämä tarina.

Ilmeisen hyvä teksti, kun kelpasi. Ehkä hassuinta tarinassa on, että henkilö MK, joka kommentoi tarinaa: "Sinä se Ässä osaat kertoa nämä jutut herkullisen mehevästi :D " on Ässän kanssa kimpassa, ainakin heillä on yksi yhteinen blogi. Ei ilmeisesti tiedä lehtori MK kaikkea blogi-kumppanistaan. Kannattaisi kertoa, että copypastettaminen voi olla vaarallista. Joku saattaa siitä suuttua ja levittää sanaa sosiaalisessa mediassa.

Tyypillistä tietenkin on, että minun kommenttini kirjoituksen alkuperästä jäi Ässältä hyväksymättä ja julkaisematta. Jos koko kirjoitus jostain hämmästyttävästä syytä katoaisi Kujeilua-blogista, otin muistoksi ruutukaappauksen.

Klikkaa kuva suuremmaksi

Kiitos muuten MK kehuista, pidin itsekin tuosta kirjoituksestani.

Eikä tässä vielä kaikki

Pieni vilkaisu Samakasa-blogiin heitti tuttua tekstiä silmille. Tämä teksti on kopioitu myös 18.11.2011. Minä kirjoitin tuon tekstin 15.1.2008.

Ja tässä vielä muistoksi kuvakaappaus, jos teksti mystisesti häviäisi blogista.

En juuri nyt viitsi penkoa enempää, josko näitä löytyisi lisääkin. Mutta saatanpa palata asiaan. Tavalla tai toisella..

Edit 20.11. 18:06: Ässä on nyt poistanut Kujeilua-bloginsa ja tunnustaa plagiointinsa sekä pyytää Samakasassa anteeksi. Asia on minun puolestani loppuun käsitelty.

Kirjoitti: mea 12:46 | Jälkipuheet (35)

Lähiön bussipysäkki asettuu mukavasti kahden baarin välimaastoon. Sieltä on helppo huojahdella jatkoille kaupungille. Lauantaina iltapäivällä bussia odottaa pari opiskelijaa, yksi bloggaaja ja yksi Erityisavustaja. Sekä baarista horjahdellut pariskunta, jonka viinan karheuttama keskustelu nostaa hymynkareita kanssaodottajien suupieliin.

Nainen: "Mää rrrakashtan shua. Ekhsä usko mua. Määä RrrrrAkASHTAN!!!"
Mies: "Otikshä sen pullon mukaa?"
Nainen: "Mikshet sä voi uskoo, et mä rRhAshtan sua?"
Mies: "Otikshä sen pullon? Anna mulle nysse shaatana heti!!"
Nainen: "Ushkosit ny et mä rrakashtan sua."
Mies: "Painu hu*ra vi**uun shiitä, jossei sulloo viinaa."
Nainen: "Niimmutku mää rrrakashtan."

Elämä on.

Kirjoitti: mea 22:38 | Jälkipuheet (2)