Out of office
Taas on se aika vuodesta, kun naiset kantaa Prismasta laatikkotolkulla mansikoita pakasteeseen. Tätä on edeltänyt aika, jolloin lehdet anteliaasti tarjosivat ohjeita, kuinka hävitetään pakasteesta vanhat marjat, jotta mahtuu uusia tilalle. Niistä tehdään epäterveellisiä piirakoita, joita sitten syödään sen sijaan, että syötäisi tuoreita marjoja, koska niitä ei saa syödä, kun ne pakastetaan. Sama juttu joka vuosi. Niin en ymmärrä.
Siksi lähdenkin aina tähän aikaa vuodesta lomalle kauas pois mansikoista ja muista velvoitteista. Kuten vaikka tämän blogin vaikkei se velvoite ole ollutkaan enää pitkiin aikoihin, ilo pikemminkin. Tähän blogi-ilotilanteeseen pääseminen otti aikansa, joten jos joku jossain pitää blogia ja kantaa murhetta päivittämättömyydestä, niin älkää. Tai jos, niin se menee ohi. Lähden kuukaudeksi myös sähköpostien, RSS-syötteiden, Facebookin, Twitterin ja nyt, herraparatkoon, vielä Google Plussankin saavuttamattomiin. Tällaiseksi tämä on mennyt. Onneksi on edes joskus elämää.
Tällä kertaa sitä elämää lähdetään etsimään Pyreneitten vuorilta.
