Pyörällä päästään
Miten on mahdollista, että kaupunkilaisia kävelijöitä on aina vaan hengissä. Kyllä ne kaikkensa yrittää, että loppuisivat mutta aina niitä jostain sikiää lisää. Varmaan maalta muuttavat. Niin innolla ne hyppivät pyörätielle bussista pysäkillä eteen tai ampaisevat arvaamatta tien laidasta bussia viittomaan, että luulisi niiden jo sukupuuttoon kuolleen. Yhdistetyllä pyörä- ja jalkakäytävällä ne kävelee koko tien leveydeltä ja jos pirittelee, niin huutelevat perään. Jos pyörä- ja jalkakäytäväosuus on erotettu viivoin ja merkitty kyltein ja maalatuin ihmis- ja pyöräkuvin, niin takuuvarmasti ne silloin kävelevät vain sillä pyöräpuolella. Päivittäin tätä ihmettä päivittelen.
Jos on kävelijä pyöräilijän vihollinen, niin sitä on myös toinen pyöräilijä. Nimittäin se erityisporukka, joka pukeutuu tiukkoihin pyllypehmusteisiin trikoisiin, keltaisiin pitkin päätä meneviin laseihin ja suippoon kypärään ja ajaa selkä köyryssä ultrakevyellä pyörällä sataakuuttakymppiä. Erityistunnisteena niillä on ikuinen tympeä ilme, koska ne vihaavat kaikkia muita pyöräilijöitä. Ja varmaan vihaisivat myös jalankulkijoita, jos ne ehtisivät niitä havaita. Ne mulkoilee aina päin ja ovat sen näköisiä, että niillä on ihan hirveä elämä.
Entäpä tämä kypärä. Kypärälliset katsovat kypärättömiä halveksivasti ja tuntevat parempaa kansalaisuutta. Vähänkö on muuten hassun näköistä, kun tädit mummopyörillään ajelee jäyheän arvokkaasti ja niillä on sellainen tuulta halkova kypärä somasti takaraivolla. Hassun näköistä tai ei mutta yhtään ei naurata, kun se sama täti polkee mummopyörällään ohitseni ylämäessä, johon olen 21-vaihteisellani hyytyä kuoleman partaalle.
