Olen ja hengitän
Pääsiäinen merkitsee minulle vain kahta ylimääräistä vapaata päivää, pitkää viikonloppua. Pääsiäiseen ei liity mitään velvotteita eikä sukuloimispakkoja eikä kortteja eikä pakollista sitä ja totuttua tätä. Pääsiäinen on hyvä juhla. Silloin on pitkänäperjantaina vapaus olla tekemättä mitään, koska silloin sataa aina ja päivä tuntuu loputtoman pitkältä. Itse pääsiäinen on lisää möllötystä ja lupa syödä hyvää ruokaa. Mutta ei pakko syödä jotain tiettyä ruokaa. Siis nyt. Aikuisena.
Penskana pitkäperjantai oli ikävä, kun kavereita ei saanut tulla eikä itse mennä mihinkään. Lapsena sitä ei vielä ymmärrä, mikä on ihmiselle hyvä. Teininä pitkäperjantai oli paha, kun ei tullut kuin hartaita ohjelmia telkkarista ja harrasta musiikkia radiosta eikä elokuviakaan kai saanut näyttää. Eikä mennä minnekään. Yhtä loputonta tylsyyttä ja lauantain odotusta, että pääsisi kapungille syömään ranskalaisia perunoita.
Pääsiäispäivä sinänsä oli lapsena kiva, kun sai mustaa pahaa suklaata munan muodossa tinapaperiin käärittynä. Pahaahan se oli mutta se oli kuitenkin suklaata. Veljien kanssa piti olla kateellinen, kun niillä oli aina siniset kääreet ja sinisten munien sisällä oli kivemmat tavarat. Minun punaisessa munassa oli aina ruma sormus. En pidä sormuksista. Ja tämä siis kattaa nyt ihan kaiken, mikä liittyy sormuksiin. Myös symboliikan.
Teinimpänä kerran kohteliaisuuttani sanoin äidin pashasta, että se on hyvää ja nyt äiti laittaa sitä joka pääsiäinen ja sanoo sitten syyttävästi, että kun et taaskaan tullut syömään vaikka "mie tein sit passaakin, josta sie ain niin tykkäsit". En mene, koska olen aikuinen, enkä halua istua neljää päivää kädet sylissä epämukavasti mitään tekemättä antiikkisohvan nurkassa. Haluan olla mitään tekemättä sillä tavalla, että kukaan ei vaadi minua istumaan olemaan tyhjän panttina mitään tekemättä. Halun valita itse. Tiedän. Tätä on vaikea selittää.
Pidän siis pääsiäisestä. Nyt. Omalla karulla tavallani. Ei koristeita, ei tipuja, ei rairuohoja, ei pääsiäishanukasta. Eikä etenkään pashaa. Haluan vain olla ja hengittää.
Muistatteko, kun kerroin tavaroista luopumisen tuomasta vapaudesta? Muistatte? Kerron silti taas. Nykyisin, luovuttuani menneisyyden haamuista ja painolasteista ja "tämä pitää säästää, kun tämä on äidin antama" -tavaroista, tunnen olevani vapaa. Näen unia, joissa pääsen kahleista, häkistä, vankilasta, veden alta, liekanarusta. Ja komerosta. Erityisesti komerosta. Joku muistanee, että penskana minut teljettiin komeroon, kun olin ollut "tuhma". Tuhman määritelmä ei minulle koskaan valjennut. Mutta siis. Se on vain pahaa unta. Herättyäni olen onnellinen siitä, että olen ja hengitän.
Jälkipuheet
Sie... olet karu nainen, ja pidät pääsiäisestä juuri sellaisena kuin minäkin. Tosin saman hengenvetoon on todettava, että en varmastikaan osaa viettää - olla viettämättä - sitä yhtä jäntevästi kuin sinä. Tuo on taidetta.
My thoughts exactly! Pääsiäisessä parasta on vapaa AIKA. Turha odotella badit, oon kanssain.
Äitikin jo kasvaa koiranputkea... mama meni, silti jonkinmonien (ei perkele, ei kai vaan perinnöllinen) syyllisyys (tai syyttömyys-kö) jäi ja sen takia ainukkinsa ponnistelee vanhaan malliin suursiivouksen ja sohvaperunoinnin välillä.
Ja nyt kun on viel (joo uskallan sanoa ja olla friikki, vaikka et tykkäiskään;--) se puutarha.
Vapaus on korvien välissä, valitettavasti ja onneksi.
Pasha on hyvää! Jos se on tehty oikein. En vieläkään tiedä miten mummo sen teki, mutta muistelen kaiholla sitä keltaista ei niin makeaa pashaa. Joku venäläinen ortodoksinen ohje kenties. Olisikohan kellään sukulaisella sitä tallessa? Nämä naistenlehtien kevytpashat on ihan kukkua. Ei pashan kuulu olla kevyttä.
Sie Joku, sie se oot kyl kans karu mies. Non niinku mieheks. Se on tietsie sillee, et et sie voi taietta tehä, josset sie harjottel. Harjotust vaa, kyl se siit lähtee. Miekii oon harjotellu vuastolkul, et mie pääsin täl tasol.
Ainukka, meidän äidit oli noitia, ne istutti sen paholaisen siemenen meidän aivoihin. Se siemen siellä yrittää muistuttaa joistain muinaisista perinteistä tai muuten ei tule joulu, pääsiäinen, vappu eikä juhannus. Noh. Minua se ei enää vaivaa. Ainoa, mikä on jäänyt, on etten osaa olla kotona lomalla, jos en tee jotain hyödyllistä. Vaikka vähän. Nytkin ajattelin pestä ikkunat, kun on LOMApäivä, en siksi että on pääsiäinen. Pääsiäisenä ajattelin mennä metsään makkaratikun ja -paketin kanssa. Tulille. Et kyllä minä puutarhaa arvostan.
Sea, totta. Onhan se pasha periaatteessa hyvää. Mutta mutta. Makunsa ne ovat mausteena muistotkin.
Aikuisuuden pienet ja suuret kapinat ja nautinnot on kyllä ansaittuja, teki sitä pääsiäisenä pashaa eli ei. En ymmärrä ylenmääräisiä kieltoja tai pakkoja tehdä jotain vain, koska niin on ennenkin tehty.
Nauti siis vapaasta. =)
"En mene, koska olen aikuinen, enkä halua istua neljää päivää kädet sylissä epämukavasti mitään tekemättä antiikkisohvan nurkassa."
Never a truer word spoken. Tuntuu hyvältä, että joku ymmärtää.. koska minun äitini ei.
Ei minunkaan äitini ymmärrä mutta olen lakannut menettämästä sen takia yöuniani.
Oli hyvä pääsiäinen: metsässä oli vielä paksulti lunta ja jäätä ja savun tuoksuiset vaatteet muistuttavat vieläkin, että ihmisen on hyvä tehdä siten kuin ihmiselle parasta on.
Niin,
Tylsiähän pitkät pyhät ovat, nyt tosin oli poikkeuksellisen lämmin pääsiäinen kun se oli niin myöhään.
Viime vuonna olin pääsiäisen Varsovassa. Sielläkin oli kaikki kaupat ja paikat suljettuna kun ovat niin uskonnollisiakin kaikki tyynni.
Elämä vaan on mennyt tämmöiseksi. Ja kun ei enää ole ole lapsikaan niin ei voi sanoa "äiti, mulla ei ole mitään tekemistä".
Niinkuin sen äitin tehtävä olisi sitä tekemistä järjestää.
Siihen se sitten vastaukseksi keksi jonkun ikävän tekemättömän askareen jotta sai toisen marinan loppumaan.
Mahtava, ihana, konkreettinen vaikutus tuolla tavaroiden pois heittämisellä. Minä uskon siihen, mitä unemme meistä itsestämme itsellemme kertovat.