Kelkan kääntäjä
Fengshui on Meanderiassa nyt siinä vaiheessa, että pää ja koti alkavat olla keskenään sovussa. Mitä siis tulee ylimääräisten tavaroiden raivaamiseen, muuten ei. Jos joku ei ole raivannut omaisuuttaan, niin voin kertoa, että kannattaa. Muistan tunteneeni yhtäläistä autuutta itseni ja omaisuuteni kesken silloin, kun pikkukaupungista opiskelupaikkakunnalle muutin ja kaikki omaisuus mahtui Marikassiin. Nyt ei enää ihan mutta nyt kuitenkin tiedän, mitä omistan ja etenkin, missä kukin tavara on. Kaikki komerot, kaapit, lipastot ja hyllyt ovat käyneet läpi saneerauksen. Pois on lähtenyt reippaasti yli 20 säkillistä tavaraa. Pelkästään kenkiä hävitin kaksi säkillistä. Meanderiassa vallitsee nyt selkeys, järjestys ja autius.
Tai selkeydestä voisi olla montaakin mieltä se, joka pääsisi katsahtamaan pääni sisään. Pää pyörittää sellaista rulettia uudistuneen Meanderian uusien värien vaihtoehtoisia oloutumismuotoja sovitellen, että olen ihan uupio. Värimaailma on selvä mutta annapa olla, kun saan värit järjestykseen eli että minkä väriset verhot, matot, lamput, seinät ja tyynyt ovat oikeat, niin löytyykö kyseisiä päätöksiä tasan oikean värisinä tuotteina. No eipä löydy. Eipä löydy edes niitä kauppoja enää, joissa tapasin joskus käydä. Josta päättelen, että olikin jo korkea aika kaivaa kelkka lumihangesta.
Onneksi olen nopea kääntämään kelkkani. Siirryn melko kivuttomasti suunnitelma A:sta suunnitelmaan B. Niin nopea olen, että lamppukaupassa ehdin tänään päättää ja perua kaupat kolmasti. Mattokaupassa päätin ja peruin neljä kertaa. Luultavasti päädyn jossain vaiheessa takaisin suunnitelmaan A. Ihan jo siksikin, että aakkoset loppuvat.
Jälkipuheet
Tavaroiden raivaaminen on ihanaa! Ikinä en ole kaivannut yhtään eteenpäin lahjoitettua kapistusta. Fengshuin ylläpitämiseksi tein sellaisen periaatepäätöksen, että jokaista uutta vaatekappaletta kohti lähtee aina vähintään yksi vanha kiertoon tai roskiin.
Tuokin on tuttua, haluamiensalaisten tavaroiden löytämisen mahdottomuus. Mitä selkeämpi käsitys siitä mitä haluaa, sen varmemmin sellaista ei ole olemassa :-). Maalia saa kaupasta aikalailla haluamissaan väreissä, mutta muuten ehkä parempi unohtaa ennakkoajatukset ja katsoa josko sitä ihastuisi johonkin (kankaaseen tai tavaraan) jonka voisi sitten antaa sanella loput?
Olisi ihan liian helppoa tuo. Pitää herätä öisin miettimään näitä asioita. Ja niiden vaihtoehtoja. Ja niille suunnitelmia C. Niin se menee meillä.
Mutta on kyllä palkitsevaa saada pois päästään ja asunnosta kaikki se, mitä ei sinne halua.
Värit ovat se syy (no, yksi niistä, muita on muutama), jonka vuoksi keittiöni on vaiheessa.
Onneksi aakkosia on rajallinen määrä (loppuvat minultakin ne syyt joskus ;-).
Minun keittiöni on nyt palasina: mikro pesukoneen päällä, jääkaappi keskellä olohuonetta ja kaikki tavarat saunan lauteilla. Väri on kaiken syy. Piti niin saada toteuttaa sisäistä kutsuani.
Nyt on kaikki herrran hallussa. Herran nimi on Reiska.
Onneksi olkoon, kuulostaa vahvasti siltä, että tilanne on juuri nyt hyvä, ja aina paranee!
Tianne on nyt aika zen. Muutama hukkavisio on ollut mutta kerrankos sitä, niistä selviää uusilla visioilla ja strategioilla (ja pikkasen rahalla).
Huvittaa, miten tuo Reiska on oppinut tuntemaan minut (tai ehkä vaan naiset). Mikään ei hätkäytä miestä.
Äsken juuri todistin - sielläpäin maailmaa, rauhallisessa ravintolamiljöössä - juurikin tuollaista uuden keittiön visiointia viihtyisässä tunnelmassa kahden ihmisen voimin, kahden kannettavan ruuduilta. Niin ne strategiat etenevät kohti toteutustaan.