Luopumisen ilo
Ah, mikä ihana tunne, kun vihdoin raaskii luopua tavarasta. Ennen niin suurella rakkaudella haalitut tavarat alkoivat jossain vaiheessa varkain pikkuhiljaa ahdistaa. Jo ajatus siitä valtavasta ja kaiken täyttävästä tavaramäärästä painoi kuin traktori selässä. Puhumattakaan siitä, että tilaa ei enää ollut tarpeelliselle (jos sellaisen sanan todellista merkitystä tällainen haalija edes on käypä käyttämään). Jokainen omistamani tavara, joka jonkun mielstä ehkä oli romu, sisälsi kuitenkin tarinan ja sen tarinan tähden sen tavaran piti saada olla luonani.
Kunnes valaistuin ja huomasin, että ne tarinat eivät kaikki ollleet kauniita ja säilyttämisen arvoisia. Suurinta osaa en enää halunnut kuunnella enkä katsella. Se osa, joka on kaunista, saa jäädä ja muut lähtevät, päätin valaistumisen kirkkaimpana hetkenä. Nyt olen puhdistanut taloudestani kymmenen jätesäkillistä tavaraa ja tunnen suurta ja kirkasta tyydytystä. Osa tarinoista sai uuden hyvän kodin ja osa joutui armotta roskiin. Päätin olla surematta ja ajattelematta niitä enää.
En sure edes niitä roskiin heittämiäni mustuneita kouluaikaisian hiihtopalkintolusikoita. Tai ehkä vähän.
Jälkipuheet
Tiedän tunteen (muuton aikaan tein tuota - vähäsen ainakin!). Onnea ja iloa sinne :D
Muuten, niistä lusikoista olisi voinut teettää koruja tai antaa ne jollekulle, joka tekee niitä - aika moni on nyt alkanut värkätä moisia. Fiksun näköisiä, sano.
Mutta roskiin rikkinäiset muovifatit, "vain vähän risat kalsarit" -tyyppiset vaatteet jne.
Aargh, älä käännä veistä haavassa. Joo, niin olisi. Mutta toisaalta, ne ei olleet ensimmäisiä palkintoja eivätkä niin ollen mitään ruusupäisiä.
Eläydyin ;) Mulla on siskoni kanssa vertaistukiryhmä, jossa kannustamme toisiamme heittämään pois niitä hikilänttisiä urheilupaitoja ja löpsähtäneitä alusvaatteita... joita voi käyttää vaikka siivotessa (vaan ei koskaan käytä). Minä olen onneksi muuttanut viime vuosina niin usein, että omaisuus alkaa olla aika hyvin perattu.
Nyt kun olen raivannut keittiön ja yhden piirongin ja heittänyt puolet kukista, tuntuu taivaalliselta, kun tiedän, mitä minulla on. talouteni kaaosraja on vielä puolivälin huonommalla puolella, reilusti.
Tammikuussa selätän lopun huusholliin. Haluan omistaa vain sellaista, joka ei rasita. Noin yksinkertainen asia ja näin kuan kesti tajuta.
Ensi vuonna lupaan raivata joka kuukausi kymmenen minulle iloa tuottamatonta tai tarpeetonta tavaraa. Tammikuisen suurpuhdistuksen jälkeenkin.
"valaistuin"
Epäilen, että tiedät tämän, mutta :-)
"Nyt olen puhdistanut taloudestani kymmenen jätesäkillistä tavaraa"
Ne mittakaavat. ;-)
Ja tuo on vasta alkua. Huolestuttavaa, eikö? Ei ihme,että ihminen on ollut ahdistunut.
Mmm-hmm. Ihanaa tätä vuotta. ;-)
Kymmenen?! Apua.
Eipäs nyt juututa lukuihin. Vai kuinka monta paistinpannua, purnukkaa, vatia, mukia ja vuokaa kuvittelette mahtuvan sellaiseen jätesäkkiin, jota vielä jaksaa kantaa. Voin kertoa, ettei niitä säkkejä suuta myöden voi täyttää.
Huomenaa alkaa kenkävaraston tyhjennys. Se jätesäkkien määrä tulee järkyttämään.