Tässä kohden vuotta on kai viimeistään katsottava peiliin: opinko mitään tänä vuonna, sainko mitään sellaista aikaiseksi, josta kannattaisi olla ylpeä tai onnellinen. Mitä vuosi antoi minulle ja annoinko minä mitään? Sitten voikin suunnata katseensa luottavaisena kohti uutta vuotta.

Kuluneena vuotena tein kolmoisvoltin: selätin pahimmat pelkoni, opettelin uusia asioita mukavuusalueen ulkopuolelta ja sain vihdoin tehtyä päätöksiä. Vuoden viime metreillä bonuksena ahdistusmittari kilahti punaiselle ja kuin vahingossa ymmärsin, että turhasta luopuminen tuottaa vapauden tunteen.

Ensi vuonna lupaan pitää itsestäni entistä parempaa huolta:

• Pysyttelen poissa negatiivisten ihmisten tuntumasta. Jos se kuitenkin työn puolesta on mahdotonta, en päästä niitä päähäni.
• Luovun kaikesta turhasta, mikä ei tuota minulle iloa. Siivoan nurkkani, sekä fyysiset että henkiset. En hanki mitään uutta, ellen todella tarvitse sitä. Tarvitsemiseksi lasketaan, jos puntaroinnin jälkeen uskon hankinnan tuottavan minulle iloa. Oikeasti iloa eikä vain hetkellistä nautintoa.
• Pidän puoleni ja sanon tarvittaessa *ei*.
• Kunnioitan ja rakastan minulle tärkeitä ja merkityksellisiä ihmisiä. Itsekin ajattelin kuulua tuohon joukkoon.

Aloitin lupausten pitämisen sillä, etten lähtenytkään alennusmyynteihin vaan päätin listata lupaukset samalla, kun pesen vanhan takin