Se aamuvarhainen hetki lapsuuden jouluaamuina, kun heräsi siihen, että koti oli ihan hiljainen. Äiti ja isä olivat lähteneet viideltä joulukirkkoon ja lähtiessään laittaneet kuusen kynttilät palamaan. Kun pihalla oli umpipimeää ja koti tuoksui kuuselta ja lämpimältä ja mandariineilta ja tiesi, että lahjaksi saatu kirja odottaa pöydällä ja aamiaiseksi saa ihan mitä haluaa. Se hetki ennen pimeän vaihtumista hämäräksi, kun istui katsellen kuusta ja kuunnellen hiljaisuutta.

Se oli se hetki, jolloin tajusi, mitä on olla onnellinen ja täydellisen sinut itsensä ja olemisensa kanssa.