Tässä kohden vuotta on kai viimeistään katsottava peiliin: opinko mitään tänä vuonna, sainko mitään sellaista aikaiseksi, josta kannattaisi olla ylpeä tai onnellinen. Mitä vuosi antoi minulle ja annoinko minä mitään? Sitten voikin suunnata katseensa luottavaisena kohti uutta vuotta.

Kuluneena vuotena tein kolmoisvoltin: selätin pahimmat pelkoni, opettelin uusia asioita mukavuusalueen ulkopuolelta ja sain vihdoin tehtyä päätöksiä. Vuoden viime metreillä bonuksena ahdistusmittari kilahti punaiselle ja kuin vahingossa ymmärsin, että turhasta luopuminen tuottaa vapauden tunteen.

Ensi vuonna lupaan pitää itsestäni entistä parempaa huolta:

• Pysyttelen poissa negatiivisten ihmisten tuntumasta. Jos se kuitenkin työn puolesta on mahdotonta, en päästä niitä päähäni.
• Luovun kaikesta turhasta, mikä ei tuota minulle iloa. Siivoan nurkkani, sekä fyysiset että henkiset. En hanki mitään uutta, ellen todella tarvitse sitä. Tarvitsemiseksi lasketaan, jos puntaroinnin jälkeen uskon hankinnan tuottavan minulle iloa. Oikeasti iloa eikä vain hetkellistä nautintoa.
• Pidän puoleni ja sanon tarvittaessa *ei*.
• Kunnioitan ja rakastan minulle tärkeitä ja merkityksellisiä ihmisiä. Itsekin ajattelin kuulua tuohon joukkoon.

Aloitin lupausten pitämisen sillä, etten lähtenytkään alennusmyynteihin vaan päätin listata lupaukset samalla, kun pesen vanhan takin

Kirjoitti: mea 11:56 | Jälkipuheet (3)

Ah, mikä ihana tunne, kun vihdoin raaskii luopua tavarasta. Ennen niin suurella rakkaudella haalitut tavarat alkoivat jossain vaiheessa varkain pikkuhiljaa ahdistaa. Jo ajatus siitä valtavasta ja kaiken täyttävästä tavaramäärästä painoi kuin traktori selässä. Puhumattakaan siitä, että tilaa ei enää ollut tarpeelliselle (jos sellaisen sanan todellista merkitystä tällainen haalija edes on käypä käyttämään). Jokainen omistamani tavara, joka jonkun mielstä ehkä oli romu, sisälsi kuitenkin tarinan ja sen tarinan tähden sen tavaran piti saada olla luonani.

Kunnes valaistuin ja huomasin, että ne tarinat eivät kaikki ollleet kauniita ja säilyttämisen arvoisia. Suurinta osaa en enää halunnut kuunnella enkä katsella. Se osa, joka on kaunista, saa jäädä ja muut lähtevät, päätin valaistumisen kirkkaimpana hetkenä. Nyt olen puhdistanut taloudestani kymmenen jätesäkillistä tavaraa ja tunnen suurta ja kirkasta tyydytystä. Osa tarinoista sai uuden hyvän kodin ja osa joutui armotta roskiin. Päätin olla surematta ja ajattelematta niitä enää.

En sure edes niitä roskiin heittämiäni mustuneita kouluaikaisian hiihtopalkintolusikoita. Tai ehkä vähän.

Kirjoitti: mea 13:47 | Jälkipuheet (9)

Joulu, sinä kahden päivän tapahtuma, jonka tähden ihmiset ostavat kärryittäin ruokaa itselleen ja tarpeettomia tavaroita toisilleen, joille molemmille joulun jälkeen yritetään keksiä säällistä käyttöä.

Miten sinä Joulu sen teet?

Joulu, sinä niin jalo, että nimesi kirjoitetaan joulukortteihin Isolla kirjaimella, tuot ihmisille Hyvää Tahtoa ja Onnea ja Rauhaa, joita tavan perheenäiti oivallisesti voi ammentaa Joulusiivouksesta, Jouluruuista, Joululahdoista ja Jouluvierailuista, joista otetaan stressiä hyvissä ajon, jotta ehditään varmasti Joulun tunnelmaan.

Olet sinä Joulu aika velikulta.

Joulu, sinä tilaihme, järjestät ihmiselle ruhtinaallisesti aikaa rauhoittua ja lukea Joululahjakirjoja ja mietiskellä Joulun sanomaa. Heti siis, kun on käyty tervehtimässä kummit ja sedät ja juotu Joulukahvit uusioperheiden kaikissa ukkiloissa ja mummiloissa, syöty kahdeksannet palaneet joulutortut ja kehuttu viidet kuuset ja mummon antaman Jouluhyasinttiraaskun rehevyys.

Joulu, kerro nyt, miten onnistut joka vuosi.

Kaikesta vouhotuksesta huolimatta onnistut hiipimään pieneen kyyniseen arkiminääni ja sytytät minussa pienen pienen jouluihminen joka joulu. Niin pienen, ettei sitä kirjoiteta isolla Jillä. Se pieni jouluihminen pitää joulumielensä salaa hellästi tykönään ja vaalii sen hentoa tuikahdusta.

Hyvää joulua.

Kirjoitti: mea 10:37 | Jälkipuheet (7)

Se aamuvarhainen hetki lapsuuden jouluaamuina, kun heräsi siihen, että koti oli ihan hiljainen. Äiti ja isä olivat lähteneet viideltä joulukirkkoon ja lähtiessään laittaneet kuusen kynttilät palamaan. Kun pihalla oli umpipimeää ja koti tuoksui kuuselta ja lämpimältä ja mandariineilta ja tiesi, että lahjaksi saatu kirja odottaa pöydällä ja aamiaiseksi saa ihan mitä haluaa. Se hetki ennen pimeän vaihtumista hämäräksi, kun istui katsellen kuusta ja kuunnellen hiljaisuutta.

Se oli se hetki, jolloin tajusi, mitä on olla onnellinen ja täydellisen sinut itsensä ja olemisensa kanssa.

Kirjoitti: mea 21:20 | Jälkipuheet (0)

Keittiöremonttini on edennyt vaiheeseen, jossa olen päättänyt [ehkä] värin ja mallin. Reiska on käynyt näytteiden kanssa ja hinta on neuvoteltu. Välitilan kaakelin väri edelleen mättää, kun en vaan osaa päättää. Onneksi ei ole Reiskakaan ripeimpiä miehiä ryhtymään, joten saan aikaa ajatella asiaa edelleen.

Keittiön väri tietenkin aiheutti sen, että verhot, matto ja seinän väri on vaihdettava. Koska keittiö on avoinna olkkariin, menee senkin verhot, matto, sohvapöytä sekä sohva uusiksi. Ja sen myötä tietenkin lamput molemmissa huoneissa ja myös eteisen matot, koska eteinen aukeaa taas olkkarista. Olkkarin vanha sohva menee työhuoneeseen ja sen tähden nekin verhot menevät uusiksi.

Tässä kohden asia on siis vain toteutusta vaille ja niin ollen helppoa. Mutta kuinka ollakaan. Keittiön ovia ei olekaan juuri tasan sen värisiä kuin halusin. Sohvan sekä väri että koko eivät tunnu osuvan makuhermoon. Sohvan jalkoja ei tehdä sen värisinä kuin lattia. Eikä muutenkaan sellaista sohvaa kuin sieluni silmät olivat maalailleet ole olemassakaan. Lampuista puhumattakaan. Tai pöydästä nyt varsinkaan. Saati matosta.

Miten kaikilla muilla on aina hienot keittiöt, kaikki sopii kaikkeen ja roskiksista ja kirpputoreilta ja mummon vintiltä on löytynyt kivaa vintage-kamaa piristämään modernia ilmettä. Minun ilmettäni korostaa kohta moderni musta pilvi, jos tämä ei kohta ala lutviutua.

Kirjoitti: mea 19:37 | Jälkipuheet (8)

That's how u gotta do it! :) lol RT SingleTeenMum: That's a whole lot of syrup!!!!!"

Väsynyt mutta tyytyväinen nainen, joka nyyhkii onnesta palautteen äärellä.

Kirjoitti: mea 14:28 | Jälkipuheet (8)