Kuluttajan juhlahetkiä, osa N
Minä olen juuri se henkilö, johon kenenkään puhelimen kautta lähestyvän myyjän on turha tuhlata aikaansa. Minä en osta enkä tilaa enkä vaihda liittymiä. En ainakaan enää.
Kolmisen viikkoa sitten vastasin vieraaseen numeroon, mitä en yleensä koskaan tee mutta nyt on erinäisistä syistä pakko. Soittaja oli innokas Soneran valokuidun kauppaaja. Koska minulla ei ollut aavistustakaan, mistä on kyse [paitsi, että hinta oli todella edullinen], pyysin muutaman päivän lisäaikaa tarkistaakseni asioita, mm. puhelinpistokkeen sijainnin ja halusin myös aikaa tarkistaa Soneran sivulta tarjoukseen haudatut koirat.
Minulta löytyi puhelinpistoke oikeasta paikasta ja Soneran sivuilta löytyi myös tarjous. Mutta mitä kummaa: tarkistamalla osoitteella saa tarjouksen mutta kun saadusta 19 euron tarjouksesta klikkaa, saakin 40 euron tarjouksen hyväksyttäväksi. Hyväksyt siis kaksi kertaa kalliimman tarjouksen. Oikeastihan tuo ei voi olla tarkoituksellinen, ilmeisesti kukaan Sonerallakaan ei ole vaivautunut lukemaan omia tarjousehtojaan. [Vähän kuin olisit ostamassa 19 000 euron autoa ja hyväksymällä ehdot olisitkin ostanut 39 900 euron auton ja pihaan ilmestyisi ihan eri auto ja eri varusteilla kuin olet hyväksynyt. Lakituvassa voisi olla kiehtovaa, koska kuitenkin olet ruksannut, että olet lukenut ja hyväksynyt ehdot.]
Noh, poika sitten soitti sovittuna aikana ja sai kuin saikin minut vakuuttuneeksi. Tosin kesti melko kauan vakuuttaa kauppuri, että en *todellakaan* halua Urhoa tai Disneychannelia edes ilmaiseksi [vasta erikseen kysyttäessä kerrottiin, että se olisi ilmainen vain 2 kk ja se pitäisi itse irtisanoa tai tilaus jatkuisi normaalihintaisena]. Mutta valokuidun ja siihen liittyvän pakollisen KotiTV:n onnistui sitten minulle myymään, koska nykyinen 5 Mbit/s tuplaantuisi ja hinta puoliintuisi plus saisin vuokrata 5 elokuvaa vain kaukosäädintä kilkkaamalla. KotiTV:stä en ollut varsinaisesti kiinnostunut mutta ilman KotiTV:tä sama tarjous olisi kaksin kerroin kalliimpi.
Kaupan hieronnassa varmistin, tyhmä blondi kun olen, että onnistuuhan se KotiTV nyt varmasti, vaikka telkkari on sadan kaapelimetrin päässä residenssini eteläsiivessä työhuoneen sijaitessa kaukana pohjoissiivessä. Kyllä onnistuu, ei mitään ongelmaa, sanoi poika. Varmistin vielä, että tuleehan varmasti joku asentamaan minulle kaiken. Kyllä, no problem. Ja että eihän minun tarvitse olla kotona arvioituna asennuspäivänä, koska satun olemaan juuri silloin Lontoossa. Juu, ei mitään hätää. Kaikki järjestyy.
Noh. Viikko sitten maanantaina postipoika toi laitteet. Ei siis todellakaan se luvattu joku tyyppi, joka asentaa ne minulle. Laatikko sisälsi digiboksin ja modeemin ja hillittömän kasan piuhoja. KotiTV:n asennusohje oli muutama lause huonosti kirjoitettua kapulakieltä, josta en ymmärtänyt mitään. Piirroksesta ja johdon pituudesta ymmärsin, että telkkarin pitäisi olla modeemin vieressä. Ei siis siellä eteläsiivessä. Modeemissa ei ole minkäänlaista ohjetta mukana. Asennuspäivänä pitäisi olla kotona vaikka toisin sovittiin. KotiTV:tä en voi siis käyttää vaikka toisin ymmärsin. Avaimet käteen -asennusta ei ole vaikka niin annoin itseni ymmärtää. Minun pitää myös itse muistaa irtisanoa sopimus kahden vuoden kuluttua, kun tarjousaika päättyy tai sopimus jatkuu normaalihintaisena, joka sen onnettoman, minua kiinnostamattoman ja minulee täysin käyttökelvotoman KotiTV:n kanssa on todennäköisesti melko julma.
Tästä suivaantuneena soitin viime viikon tiistaina firmaan ja luettelin kaiken, mikä ei pitänyt yhtä minun mielestäni minulle puhelimessa luvatun kanssa. Lupasivat kuunnella nauhoituksen ja soittaa takaisin selvitettyään, oliko myyjä luvannut liikoja vai olinko minä ymmärtänyt väärin. Epäilivät myös, että minulle on mahdollisesti lähetetty väärä digiboksi. Loput harmini kuitattiin myyjän mahdollisilla lipsahduksilla tai minun mahdollisilla väärin ymmärtämisillä. Myönsin mahdolliset väärinkäsitykseni mutta halusin, että asia tarkistetaan. Lupasivat palata asiaan pikimmiten. Sanoivat toki, että kaupan voi purkaa 14 vrk:n sisällä mutta se vaihtoehto ei enää varsinaisesti houkutellut, sillä olin jo irtisanonut vanhan sopimuksen.
Olen nyt odotellut viikon sitä selvittävää puhelua. Miten yhden puhelun nauhoituksen etsiminen ja kuunteleminenn voi kestää viikon? Jos minä olen väärässä, niin eikö olisi ilo Soneralle soittaa ja sanoa, että kyllä se on nyt neitokainen itse, joka on väärässä. Jos taas en ole, niin otan nöyränä vastaan tiedon väärin ymmärtämisestäni ja elämä jatkuu. Käsittääkseni viralliseen reklamaatioon pitää vastata niin, että ehtisin myös kaupan purkaa. Tänään tulee kuluneeksi umpeen aika, jolloin olisin voinut irtisanoa puhelimitse tehdyn sopimuksen.
Minua jurppii tässä ehkä eniten se tunne, että minua on tietoisesti johdettu harhaan. Juuri sen verran, että voivat selittää itsensä kuiville sekä se ääretön lipevyys, joka loppuu tasan siihen hetkeen, kun kauppa on solmittu.
Note to myself: Älä. Koskaan. Enää. Osta. Mitään. Puhelimitse.
Jälkipuheet
Komppaan. Komppaan kovasti! Onneksi itse sanon aina EI, mutta kun joskus on pakko muuttaa tms. on myös tilattava uusi kytkentä jne.
Arvaas minkä firman ja asentajan mokan takia nettini ei toiminut viikkoon? Ja sehän laitettiin minun viakseni. Olisi pitänyt olla asunnossa, jossa en vielä asunut ja johon ei ollut avaimia (koska toinen hlö vielä asui siellä) asennuspäivänä tarkistamasssa, että kytkentä tulee oikeaan asumisyksikköön. Just, no eipä tullut - oli kytketty johonkin naapuriin (näkyi taloverkosta). Siinäpä sitten pienen kälätyksen jälkeen asentaja uudestaan käymään, uhkailivat vielä laskuttaa, jos hän tulee turhaan! Ei tullut turhaan, myönsivät virheen. Mutta edelleen olivat sitä mieltä, että minun olisi ollut oltava asunnossa, jossa en silloin vielä ollut kirjoissa enkä kansissa. Hah!
Soneraa. On. Kohdeltava. Tiukalla. Kädellä. Ja. Vaadittava. Omia. Oikeuksiaan.
Minä. Irtisanon. Soneran. Heti. Kun. Vain. Voin.
Nämä koijarit on samanlaisia aidan molemmin puolin. Vuosia Elisan kanssa tapelleena ajattelin, että otanpahan nyt ainakin tuon kustannushyödyn. Otanpa tosiaan. Olen jotakuinkin varma, että kun joulukuussa palajan kotikonnulle, niin minulla ei ole mitään yhteyttä ulkomaailmaan.
Kun nääs jäi sekin vähän epäselväksi, että pitääkö vaiko ei se sopimus lähettää allekirjoitettuna Vaasaan (?!), kun puhelimessa (siinä lipevämmässä) nimenomaan sanottiin, että tämä on tässä, ei tarvita muuta. Jos sitä ei tarvitse lähettää, niin miksi siinä sopimuksessa sitten sanotaan niin. Jos taas tarvitsee, niin hyviin kauppatapoihin kuuluneee liittää maksettu kirjekuori mukaan.
Huomenna, jos sortunut ääneni kantaa, soitan taas Soneran pojille ja kerron, kuinka paljon heitä rakastan.
Kaverilleni soitettiin, että tilaa Aku Ankka! Tilaa tilaa! Olet joskus lukenut Aku Ankkaa, kyllä sinä nyt Aku Ankan tilaat! Kaveri kieltäytyy n kertaa, eikä missään vaiheessa suostu tilaamaan Aku Ankkaa. Puhelinmyyjä tästä suivaantuneena laittaa hänelle Aku Ankan tilauksen tulemaan.
Kyllähän se sitten peruttiin, mutta tuntuipa varmaan typerältä peruuttaa jotain, jota ei ole edes tilannut.
Onko Sonerampaa kuin Sonera.
Meillä otettiin taloon Soneran nettiyhteys, joka pätki jatkuvasti, olipa kokonaankin poikki muutaman päivän. Pari viikkoa sitä kestimme, soitimme, reklamoimme yms moms, mutta lopulta päätimme sitten irtisanoa sopimuksen ja vaihtaa kilpailijaan. Se edellytti sitä, että Sonera ensin irrottaa oman yhteytensä piuhasta. Puhelinkeskustelu oli hupaisa:
- tässä menee nyt pari viikkoa ennen kuin tän saa poikki
- mitä?
- parin viikon päästä pitäis olla yhteys poikki ja siirrettävissä
- jukoliste, teillä ei ole ollut mitään vaikeuksia pätkiä sitä yhteyttä viimeisen parin viikon aikana, nyt se yhteys poikki niinkuin olis jo!
- ...
Katkesihan se sitten, ja kilpailija hoiti homman paremmin.
Lehtimyyjille lyön punaista luuria saman tien. En tiedä, mikä heko hetki mulla oli, kun en sitä nyt tehnyt.
Tai tiedän. Olen Elisaan niin kyllästynyt. Ja se hinta. Maksan nyt kaksinkertaista hintaa puolta hitaammasta yhteydestä. Ja Soneralla oli tarjolla taikasana: WLAN.
Tänään soitan Soneralle ja kyselen vähän kuulumisia.
Duoda duoda, tässähän muistuvat ihan mieleen omat nuoruudenaikaiset seikkailuni puhelinyhtiön ihmemaassa tuossa elo-syyskuun vaihteen jälkeen. Minkä niistä, jääköön armollisesti ääneen lausumatta - niin kuin sanoit, yksi ja sama niiden kanssa.
Mitään en edes tilannut puhelimen välityksellä, vain naamakkain. (Eikä edes tarvittu piuhoja, mutta silti ne saatiin solmuun.) Yllättäen ja pyytämättä tuli kyllä sen tilatun lisäksi... Innokkaita ovat, ja kaikki luvataan, paitsi sitten kun ei enää luvata.
Pelin henki on nyt tosiaan valtakunnallisten operaattorien kesken se, että ei se vaihtamalla juuri parane. Kilpaillussa yhteiskunnassa halvalla saa halpaa, eikä paljon parempaa ole edes tarjolla - paitsi mahdollisesti niiltä vielä paikallisilta operaattoreilta, olen kuullut kerrottavan - mutta saapa edes sen kustannushyödyn. Se pitää vain jaksaa sen saman firman kanssa tapella loppuun saakka, että joko saa, mitä on luvattu, tai keksii jotain parempaa tilalle. Itsekin sain juuri tänään vielä vähän tapeltavaa jo joitakin kertoja selvitetystä asiasta, mutta nythän se hoituu molemmin puolin jo rutiinilla. ;-)
(Irtisanomisen muistaminen onkin sitten kaikkeen tähän verrattuna enää pieni vaiva, ja siihen mennessä ehtivät hinnat taas halveta lisää. Itsehän en tosin sitoudu määräaikaisesti, se on kaikki tai ei mitään.)
Mitä taas tulee puheluihin, asiakaspalveluun ja odottamiseen, niin viikko on niin kovin lyhyt aika, kun on miljoona asiakasta palveltavana. Mutta eivät ne voi itseään enää suosta kuiville selittää, jos et ole liian kiltti ja pidät sitkeästi kiinni siitä, mitä on luvattu. ;-)
Soitin sinne, minne tein viikko sitten reklamaation ja sanoin, että teen nyt reklamaation siitä, ettei reklamaatiooni ole vastattu sovittuna aikana. Lievän nikottelun ja "hetki, kysyn kollegalta" -kommenttien jälkeen minulle luvattiin soittaa vielä tänään. Virka-aika päättyi juuri, joten tuskin soittavat enää tänään.
Tämä siirtyi periaatteen puolelle juuri tällä kellonlyömällä. Soitan sinne joka päivä ja teen uuden reklamaation, kun edelliseen ei vastattu sovitusti. Kyllä ne jossain vaiheessa kyllästyvät.
Luultavasti saan asiakasrekisteriin nimeni kohdalle merkinnän: K-päinen nainen, älkää myykö tälle enää koskaan mitään.
Voi veljet ja koko perhe siinä siivellä! Et sinä ole k-päinen, vaikka sinua onkin k-tettu.
Niin törkeää ja tasotonta toimintaa Soneralta.
Varmensipa tämä ainakin omaa älä-vastaa-tuntemattomiin-tai-vieraisiin-numeroihin- vakaumustani.
Alkaa tosiaan kyrsiä tämä. Kuluttajalla ei näemmä ole mitän oikeuksia, velvollisuuksia kylläkin.
Elisan kanssa aikanaan sai tapella siitä, että ne laskutti minua puolta nopeammasta yhteydestä kuin mitä oli. Ja sekin piti minun niille todistaa.
Suo siellä, vetelä täällä.