Palvelusta ja sen olemattomuudesta
Saksassa lomamatkalla tuli hyvä mieli joka kerta, kun sanottiin Danke schön ja Bitte schön. Kaikkialla. Jopa pikkulapset, juuri puhumaan oppineet, sanoivat Danke schön, kun piti ovea heille auki. Tuntui oudolta. Milloin viimeksi Suomessa kuulit nuorison edustajan sanoneen kiitos tai ole hyvä. Tai yleensä kenenkään? Hyvä palvelu Suomessa on nykyisin vain kaksi sanaa, joiden merkitystä voi käydä ihmettelemässä enää kirjastoissa. Ainakin joissain.
Palvelua on ainakin kolmenlaista: on hyvää palvelua, huonoa palvelua ja sitten sitä, ettei ole palvelua lainkaan. No onhan sitten näiden alalajeja, kuten palvelu, joka on periaatteessa hyvää mutta asiakas saa väärää tietoa. Tai palvelua nyreästi, mutta palvelua kuitenkin. Lasketaanko ne sitten hyväksi vai huonoksi. Onhan siinä yritystä kuitenkin. Olen niitä ihmisiä, joita ei tarvitse kahdesti palvella kehnosti, sillä minä väistyn. Hyvä palvelu sen sijaan saa minut yhä uudestaan tarjoajan äärelle.
Ravintoloissa hyvää palvelua saa toki vielä, toisinaan. Mutta siellähän asiakas maksaakin, joten kohtuullistahan se vain on. Siksi närkästyin, pahastuin ja suivaannuin, kun viime lauantaina sain märkää pyyhettä Pippurimyllyssä, paikassa, josta olen aina pitänyt juuri sen palveluhenkisyyden ja tietty myös hyvän ruuan vuoksi. Ravintolassa on seinällä listaruokien lisäksi aina päivän suositukset: kalaa, pihviä ja kanaa. Kalaa olen siltä listalta tottunut suosimaan. Niinpä otin taas päivän kalan ja hyvää olikin. Laskussa oli kuitenkin kalliimpi hinta kuin taululla, jossa hinta oli siihen aikaan ollut jo viisi tuntia. Kun huomautin tarjoilijalle asiasta, kän sanoi, että seinällä on väärä hinta ja se käytiin muuttamassa. Minulta otettiin tietenkin se kalliimpi hinta, joka oli *oikea* hinta. Ei anteeksipyyntöä, ei pahoittelua, ei mitään. Ei noin.
Käsitykseni on, että asiakas ja ravintola tekevät sopimuksen: minä ostan tuotteen heidän ilmoittamalllaan hinnalla. Jos hintoja voi noin vain muutella, niin ravintolahan voi laskuttaa mitä vain ja sanoa, että oho, seinällä on väärä hinta. Asia on rahallisesti merkityksetön minulle ja vielä vähemmän sillä olisi ollut merkitystä ravintolalle mutta periaate on merkityksellinen. Niinpä laitoinkin palautetta. Ihan asiallisesti selostin tilanteen ja odotin tietenkin vastausta. Ei mitään. Ravintolan sivuilla ei muuten ole sähköpostiosoitetta, on vain palautelomake, jonka kautta laitettuja viestejä luultavasti ei lue näemmä kukaan. Tai niistä ei välitetä. Kummin vaan, ei noin.
Tiedoksi teille sinne Pippurimyllyyn, että tapauksen vuoksi menetitte mm. sunnuntaina viiden hengen seurueen illastamisen. Näin se menee.



Jälkipuheet
Tuo Pippurimyllyn asia kerrotaan myös muille, joten voit ilmota sinne myös suuremmasta asiakaskadosta pikapuoliin... Fyi!
Juuri näin.
Hyvä kello paha kello...
"Käsitykseni on, että asiakas ja ravintola tekevät sopimuksen: minä ostan tuotteen heidän ilmoittamalllaan hinnalla. Jos hintoja voi noin vain muutella, niin ravintolahan voi laskuttaa mitä vain ja sanoa, että oho, seinällä on väärä hinta."
...puhumattakaan siitä, että asiakaskin voi laskunmaksun hetkellä päättää, että "en minä oikeastaan halunnutkaan teillä syödä, turhaan toitte laskun". ;-)
Niin taikka, että annos oli melko pieni, sopiiko, että maksan vain puolet pyydetystä. Eikä se ollut oikein hyvääkään, jospa laitetaan 10% huonousalennusta, kun makujahan on niin monia. Eikö muka käy? Miksei.
Juu, palvelusta itsekin ruinasin äskettäin. Ihan mahdotonta tämä meno.
Tosi tylyä, ei sitä hintaa noin vaan saa mennä muuttamaan. Jos yksi hinta on ilmoitettu, siitä pidetään kiinni vaikka se olisikin väärin. Pippurimyllyn voisi melkein ilmoittaa Kuluttajavirastoon tai johonkin, kusettavat kerran asiakkaita.
No, ehkä saan mielenrauhan täällä internetissä asiasta avautumalla. Laskurin mukaan tieto on tähän mennessä käynyt noin kolmensadan ihmisen verkkokalvoilla ja ehkä sitä kautta levinnyt lisää, joten tapaus kertokoon jokaiselle asiakaspalvelijalle, että pienikin virhe saattaa vaikuttaa. Muutama annos jäänee myymättä tätmän takia.
Tarinasi palautti elävästi mieleen äitienpäivän liki kymmenen vuotta sitten. Naapurikorttelimme saksalaisessa ravintolassa oli ikkunassa mainos parsaviikkojen safkoista. Ehdin kehittää mieliteon johonkin mainoksen tarjoomukseen ja kuusihenkinen perheemme marssi sisään. Kun yritin tilata sitä mainostettua parsajuttua, sanoi tarjoilija, ettei sitä saa, koska kaikki parsat on varattu äitienpäivämenuun. Ja sitten vasta hän nyppäsi mainoksen pois. Jätin syömättä siinä ravintolassa silloin ja sittemmin.
Toinen juttu:
Kutsu
Sun äitis viettää 5-vuotissyntymäpäiväänsä 14.8.2010 ja sinut on kutsuttu kommenttilaatikkooni tuttuja tapaamaan (vrt.). Tarjolla on munkkilikööriä ja pekonia.
Tervetuloa!
Sä
Sori, paussi on vähän kankeena kesän jälkeen ja heitti SÄ:n kommentin pendingiin.
Haha, vai saksalienn, Ja just kjun pääsin niitä kehumasta. Eikö edes sanoneet, että sori schön.
Ajatella, niin se aika kuluu Tammerkoskessa. Viisi kokonaista vuotta. Illaanko vähän vanhoja, mitä. Kiitos kutsusta, varmasti tullaan. Vanhar hyvät ajat ovat toinen ja kolman ja neljäs nimeni. Ja tarjoomukset ovat kovin kohdillaan.