Back to bisnes
Arjessa taas. Seitsemäntuhatta ajokilometriä ja 330 000 askelta rikkaampana. Tai köyhempänä. Riippuu, miltä kantilta asiaa tutkailee. Mutta matkailu avartaa yhtä kaikki, mieltä ja kukkaroa.
Hienoa oli uida Itämeressä. Juoda viiniä Moselin laaksossa. Katsoa pilvien yläpuolelta Alppeja. Huomata, että Venetsia on ihan oikea kaupunki, jossa on katuja ja pihoja eikä mikään elokuvien ränsistynyt ja haiseva veteen hukkuva kaupunki, jossa ruhtinaiden palatsien ulko-ovia kanaalien vesi huuhtelee.
Mieli ei ole vielä palautunut arkeen. Se haluaisi nukkua vielä teltassa, katsoa Venetsian valoja lehden yli, kiivetä Alpeilla, kuunnella ranskalaisten Mattia ja Teppoa leirintäalueen terassilla, syödä itsensä turvoksiin slovenialaisten lihapatojen ääressä ja ihmetellä hollantilaisten turistien määrää.
Mutta arkeen on palattava. On alettava miettiä rikkoutunutta pesukonetta ja ränstyneitä tapetteja. Ahdistuttava syksyn haasteista ja selvittävä lomaltapaluustressistä.
Ja totuttava taas ynseään ja ylimieliseen palveluun, josta myöhemmin lisää.
Jälkipuheet
Missä päin Alppeja? Pitkäkin patikka? Kiipimistä vallan? Meiltä jäi tänä kesänä vuoristoreissu väliin - ja se tuntuu.
Jungfraujochilla mutta pakko myöntää, että loppui kunto, happi ja usko. Mutta palo jäi.
Jaahas, vai ollaan sitä oltu niin perusteellisesti lomalla, että ei ole kuukauteen muistettu blogia ajatellakaan (pesukoneista ja sensellaisista nyt puhumattakaan)?
Hyvä! :-)
Näin pääsi käymään. Hyvä niin.
Ahaa, siis menitte junalla ylös. Ei hätää, hapenpuute korjautuu akklimatisoitumisella. Patikkareissuilla se tapahtuu kuin itsestään, kun mennään joka päivä ensin ylös solaan ja sitten alas laaksoon. Jos suoraan menee kolmeen kilometriin, kyllä se läähättämään pistää. Alppikyty onkin vaarallinen tauti, sukua Lapin-kuumeelle... Ei muuta kuin uusia reissuja suunnittelemaan (niitä varten suosittelen reenaamaan ramppaamalla painavan repun kanssa ylös ja alas vaikkapa Pyynikin portaita)!
Näin pääsi käymään. Tarkoitus oli kokea Alppien huiput loppumatka taivaltamalla erilaisissa olosuhteissa. Ei niinkään viime kesän kaltainen itsensä voittaminen. Mutta tajusimme itsekin, että liian nopea nousu oli juuri se väätä tapa.
Muistan rehkimisesi Pyynikin portaissa. Ja siitä puhuimmekin matkalla itseämme ruoskiessa. Jäi kyty, tosiaan. Ehkä palaamme Alpeille vielä.