Kahvihuoneet ovat näin kesäloma-aikaan parhaimmillaan. Korporaation seiniä pitelee pystyssä vain neljä naista ja asiakkaat eivät juurikaan häiritse. Sähköposti on enimmäkseen hiljaa ja sisällä on mukavan ilmastoitua tehdä rästitöitä ja lomasuunnitelmia.

Niin kuin vaikka sellaisia tähdellisiä kuin, että millaisia vaatteita otetaan mukaan minkäkinlaiselle reissulle. Minulla ei sikäli ole ongelmaa, että koska olen kuukauden reissun päällä, tarvitsen mukaan ihan kaiken ja loput vielä varmuuden vuoksi. Lomavaatteista puhe siirtyi tänään sujuvasti haaveisiin. Jotka todettiin yksissä tuumin turhiksi, sillä elämä on ihan liian lyhyt haaveiluun.

Paitsi ehkä ihan vähän voi haaveilla asioista, joista on aina haaveillut mutta jotka ovat syystä tai toisesta jääneet toteuttamatta vaikka vallan olisivat toteutettavissa. Niin kuin vaikka ikiaikainen haaveeni saada oikea, minun muotoihini ja mittoihini käsin tehty korsetti. Se päällä istuisin aina ryhdikkäänä ja kurvikkaana ja tuntisin itseni Naiseksi. Kansssatyöläiset siitä heti yllyttämään. Olisi kuulemma ihan käteväkin, kun olisi leuan alla omat tyynyt, niin voisi aina väsyn yllättäessä vain laskea leuan tyynyille.

Mutta siis. Haaveeet sikseen, ainakin toistaiseksi, sillä loma alkaa kahden herätyksen päästä ja silloin ei todellakaan haaveilla. Sillloin lähdetään oikeasti taas tien päälle. Neljään viikkoon en korkokenkiin kajoa enkä meikkipussia avaa. Vaelluskengät jalkaan ja reuhka päähän. Niillä mennään. Syksyllä on sitten taas jotain, mitä muistella.

[Nyt kun tarkemmin ajattelen, saatanpa palkita itseni syistä tai toisista. Sillä korsetilla. Sitten syksyllä.]