Uhhuhhh.... tuota, 50:t vanhukset? Luetaan vaan kirjoja? Pätkätöitä? Pitäisi päästä sanomaan, että kukahan tässä teki melkein 7 v. pätkätöitä (puoli päivää - 2 kk soppareilla) ennenkuin alkaa vänistä. Ai, kuullut, että jossain Itä-Hgissä on niitä sosiaalipummeja?

Suo hyvänen aika, etteivät nämä nuoret tule meikäläisen eteen ihan heti puhumaan näin (ei ainakaan, jos olet ottanut edes yhden lomperon). Voisi tulla sanomista. Hyvää yötä vaan...

Eikö olekin kohottavaa ajatella, että meidän tulevaisuutemme on noiden käsissä. Kaikki pitäisi saada heti ja ilman pienintäkään vaivaa, niin kuin kouluja ja tutkintoja ja työn tekoa.

Mitenköhän tuon jutun toimittaja on pystynyt pitämään suunsa soukalla ja naaman peruslukemilla.

Mä en voi mitään, mun on pakko lainata tämä omaan blogiin päivän sloganiksi - lukekoot Suomen nuorison tulevaisuudesta *köhii itsensä hengiltä*!!!

Tuota, toimittaja lienee ollut TET-jaksolla *härn*. Ihmettelen, miten tämä on kehdattu laittaa julki :o Tosin, keskustelun provosointi on tietty aina paikallaan, mutta tämä provo on jo kaikkien provojen äitee!

Ei tuosta oikein osaa päättää, että onko juttu khihihih vai FFFuuuccck. Nuoret ovat kaikitenkin tosissaan. Kyllä äidit on ylpeitä.

Pari tonnii olis kiva, mutta emmä mitään koului ala käymään... Minkähän parin tonnin työn tyttö meinasi löytää ilman papereita? Onkohan nuo kumpikaan perillä millaista opiskelu ammattikoulussa edes on? Ei siellä päntätä samaan tyyliin kun peruskoulussa tai lukiossa. Enkä muuten sano mitään tuohon ettei Seinäjoki enää kelpaakkaan vaikka aiemmin kelpasi... (saa niitä kavereita sieltäkin!)

Vaikka en enää nuoriin kuulukkaa niin hävettää noiden puolesta. Valitettavasti moni vanhempi pistää vielä minutkin kolmekymppisenä noiden kastiin, etenkin kun olen työtön ja sossun asiakas...

Näiden käsissä on tulevaisuutemme.

Ymmärtäähän tuon että ei kai kukaan nyt kolmea (!) vuotta jaksa istua koulunpenkillä. Kyllä ne hommat oppii kun on muutaman pilvenpiirtäjän ensin naulannut vinoon.

Jos tämä juttu ei toimi vapaaehtoisen eläkesäästämisen puolesta, en tiedä mikä toimii; en meinaan oikein jaksa uskoa että tuollaisista tyypeistä on minun kansaneläkkeeni maksajiksi.

Juttuhan on nyt niin, tädit, että nuoret asuvat maailmassa, jonka aikuiset ovat tehneet ja arvot heijastelevat aikuisten arvoja.

Pakko tässä on rygtyä säästämään, ei noista ole minun eläkkeeni maksajaksi.

Ja noista arvoista: minä olen aikuinen mutta minä en heijastele moisia arvoja. Kieltäydyn ottamasta tästä(kin) vastuuta.

Luoja.

Eniten järkytti se, ettei tyttörukka ole valmis muuttamaan opiskelun vuoksi pois Korsosta. En haluaisi olla ivallinen, mutta...

Onhan ne opiskelumahdollisuudet melko rajalliset, jos Korsosta ei halua pois. Ja tietenkin rajoituksia lisää, ettei haluakaan opiskella. Tai luopua kavereista. Ties, mitälie itä-helsinkiläisiä joutuisi kohtaamaan, jos lähtisi pois Korsosta.

Ja millaisten aikuisten arvoja nämä nuoret heijastavat... Minäkään en tunnusta ko. jutun nuorten arvoja.Taitaa olla niin että meidän toisenlaisessa arvomaailmassa kasvattamamme nuoremme maksavat paitsi meidän eläkkeet myös näiden työtä vieroksuvien nuorten toimeentulotuen - sitten aikanaan. Onneksi niitä muunkinlaisia nuoria on.

Kyllähän ne arvot sieltä kotoa tulevat. Itsellä on neljä nuorta ja olen seurannut heitä ja kavereitaan. Suurin osa on ihan yritteliästä porukkaa. Opiskelupaikka ja kesätyötä on useimmille löytynyt - tosin ei suinkaan aina heti, vaan työtä niiden eteen ovat nuoret tehneet. Ensin ovat tehneet kaikenlaisia "hanttihommia" ja sitten pikkuhiljaa on löytynyt se oma paikka sekä työssä että opiskelussa.
Joukossa on sitten muutama, joka odottaa sitä hyvinpalkattua johtajanpallia eikä mikä tahansa työ kelpaa (siis lue: ei mikään työ). Opinnotkaan eivät ko. nuorille tunnu kelpaavan. Usein näiden nuorten vanhemmat vielä puolustelevat lapsiaan ja kehuvat neuvoneensa jälkikasvuaan välttelemään "paskaduuneja". Tyypillistä on syyttää juuri kasvottomia "työnantajia, yhteiskuntaa ym".

Se jäi mietityttämään, miksi tällaisia juttuja ylipäätään julkaistaan. Kannustamaan nuoria? Mihin? Vai antamaan vertaistukea? Hah, hah...

Oi aikoja voi tapoja!
Jos totta puhutaan ei kukaan ymmärrä nuoria, ei ole koskaan ymmästänyt, eikä tule koskaan ymmärtämäänkään. Eivät edes nuoret itse!

Ymmärtäminen on aikuisuutta. Vastuun kantamiseta imusta tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Oikein huonoa vertausta käyttäen kuten ei taidettakaan tarvitse ymmärtää, ei myöskään nuoria. Taide on. Nuoret ovat. Taidetta. Nuoria.

cirkus, luulen, että kirjoitus on tehty nimenomaan hälyttäväksi esimerkiski niin nuorille kuin heidän vanhemmilleen. Tosin epäilen, että piikki menee ohi sieltä, missä sen tarkimmin soisi osuvan.

Blondi on oikeassa: ei nuoria koskaan ole ymmärretty, ne vaan on nuoria ja alkavat sitten josssain kohtaa olla ymmärtämättä seuraavaa sukupolvea, jolloin ovat aikuisia.

Teinivanhuksena en tietenkään ymmärrä reilut kolmekymmentä vuotta nuorempien aivoituksia työelämätoiveista. Kuukausiliitteen haastattelusta luen kuitenkin kahden nuoren - niin tuiki tavallisen - epävarmuuden, kun ei oikein tiedä mitä olen, mihin pystyn ja kuka lopulta olen. Kaikki vaihtoehdot näyttäytyvät heille tympeinä, kun oma ammatillinen suuntautuminen ei aukea. Ja sen kamppailun kanssa he jäävät usein yksin. Aikuiset sanovat "sinun pitää valita itse". Koulussa tarjotaan pari TET-jaksoa ja pikatestiä tai kolme vuotta lisäharkintaa lukiossa. Kotona ei jutella, millaiselle kiinnostuspohjalle valinta perustuisi. Tutut aikuiset vain valittavat työnsä raskautta, mutta eivät kerro mikä työssä on kiinnostavaa, mitä siinä tehdään ja saadaan aikaiseksi, millaisista taidoista ja tiedoista on apua.
Onko sitten ihme jos nuori ajautuu kavereiden valinnan perässä tai jää kelluman paikalleen? Eikö ole luonnollista, että odotusten ja työkokeilujen välille syntyy ammottava kuilu, kun työn sisällöstä jää mieleen vain muodoton möykky. Jos aikuiset eivät miellä miten heidän avunsa ovat kehittyneet sekä käytäntöä että teoriaa omaksumalla – siis tekemällä ja lukemalla, niin kuinka opiskelu voisi avautua nuorelle muuna kuin turhauttavana pänttäämisenä ja ajanhukkana?
Kuunteleminen ja kyseleminen ovat kannustamista. Omasta ja kaverin työstä kertominen on kannustamista. Suokaamme tulevaisuuden toivoille realistista palautetta valintojen pohjaksi, niin heistä kehkeytyy aivan oivia työelämän immeisiä. Kuukausiliitteenkin nuoret haluavat tehdä työtä ja elättää itsensä. Perusvire on kunnossa, toivoa on.