Pihlajanmarjoista ja niiden happamuudesta
Sain edellisen kirjoituksen kommenteissa oivallisen tuntuisen ohjeen karppaajien minuuttisämpylästä [kiitos siitä]. Kun ohjeen kommentoijatkin kehuivat yksissä suin tuotosta erinomaiseksi, päätin olla vakuutettu ja kokeilin. Kahdesti. Mutta ei-hyvänen-aika: tuotos oli pesusienen näköinen, haisi vessanpytyssä viikon maanneltta pultsarin kalsarin lahkeelta ja maistui ... öh. Voiko joku maistua samaan aikaan ei millekään ja hirveälle?
En yleensäkään koskaan ole ymmärtänyt, miksi on olemassa soijanakkeja, soijapekonia, soijakinkkua, soijakalkkunaa ja, herramunvereni, kosher-katkarapuja. Jos ihminen haluaa syödä kasviksia, niin miksi niiden pitää näyttää lihatuotteelta. Kasvikset kasviksina. Jotenkin tuossa look-a-like-jutussa on jotain perin kieroon kasvanutta. Jos minä olisin puhtaasti vege, niin miksi haluaisin syödä porkkanaa, joka muistuttaa nakkia. Lähinnä vege minussa puistattuisi moisesta lihaa muistuttavasta ulkomuodosta.
Tässä karppileivässä on kyse vähän samasta asiasta: tehdään hiilariton leivän näköinen hörötin, koska karppaaja haluaa syödä leipää. Ja sitten hän syö leivän *näköistä* hökötystä ja on onnellinen, koska saa syödä leipää vaikka ei voi syödä leipää, jota tekee mieli kuitenkin syödä. Minä nyt en vaan tajua. Leivässä on hyvää sen suutuntuma, maku, sitkaus, happamuus, kuoren rapeus, tuoksu. Se suutuntuman ja maun täydellinen yhdistelmä. Karppihöttö on yhtä kaukana tuosta kaikesta kuin on soijanakki täyslihamakkarasta.
Jos siis ryhtyy johonkin, niin tyytyköön ryhtymyksensä tuottamiin luontaisiin etuihin taikka kääntyköön polullaan takaisin. Ja jos ei kokonaan, niin ainahan voi tehdä kompromisseja. Ei maailma saa olla niin ehdotonta, ettei siitä nauttia voisi. Minä syön aamiaiseksi huomattavasti mieluummin paistinpannulla rapsakaksi paistuneen pekonin vieressä valmistuneen munan kuin sen munan mikrotettuna soijarouheen seassa. Ja jos iskee hillitön leipähimo, niin sitten syön Oululaisen jälkiuunipalan. Tosin ei enää juurikaan iske, kun on mennyt sekin himo.
Näissä look-a-like-ruuissa on samanlainen sävy kuin on tiiliseinää jäljittelevässä tapetissa tai pahvista tehdyssä sisustustakassa tai parkettia jäljittelevässä muovimatossa. Paitsi että noissa sisustusjutuissa jäljitelmä yrittää olla hienompaa kuin onkaan. Vai yrittääkö soijanakkikin olla hienompi kuin onkaan?
Ja kyllä. Tässä on tiettyä hapanta pihjalajanmarjaa havaittavissa.
Jälkipuheet
Soija ihan kakkaa; pakko sitä on jalostaa, että voi syödä.
Mm. proteiinimääränsä takia stydia, vastaa pitkälti lihaa.
Ja metkä jotka ei syödä esim. juuri toisten nisäkkäisen kuolleita ruumiita ollaan tuossa lihanjalostajien laupeuden armoilla, että ne tekee vaihtoehtoja. Pouttu ja muut.
Niin, juon mä alkoholitonta oluttakin ravintoloissa, joskus, etten ihan asiakseni erottuisi `olen erilainen aikuiseksi´.
Mä en myöskään käsitä soijanakkia tms. Älyttömin idea on soijakinkku, siis joulukinkku...väkerretään soijasta semmonen iso mötikkä! Miksi se on väännettävä lihatuotteen muotoon jos lihaa ei haluta syödä?
Alkoholi ei maistu läheskään kaikessa alkoholijuomissa jolloin niitä juodaan sen maun takia. Alkoholi on vähän niin kun turha aine siellä seassa. Onko sen soijan oltava nakin näkönen jotta maistuu oikealle? Eikä muu ulkonäkö kelpaa?
Soija soijana (tumma rouhe ON hyvää), ei look-a-likena, muutenhan soija on ihan kelpo tavaraa! Leipähinkuun parasta onkin muuten ruisleipä, jostain syystä... Höttöjutut voi heittää samantien roskiin =I Ja vihannekset just vihanneksina. Silti en syö mieluusti lihaa (kanaa, tosi harvoin), mutta fisuliinia kyllä. Ei kaikessa tarvitse olla niin puristi, eihän?
Meilläkin yhtenä päivänä viikossa herkkuillaan eli lauantaina on herkumpi lounas ja kaffen kanssa jotakin pullaa / leivaria tms. Muuten mennään vihanneslinjalla, fisua kyljessä.
Unohdin tyystin naureskella alkoholittomalle viinalle. SE on naurettavaa.
Jos laitetaan elämä riuskasti risaksi, niin jäätelöt mahdollisimman kermaisina, alkoholit belginä, lihat lihoina, pullat dallisina ja leivät rukiisina.
"Alkoholi ei maistu läheskään kaikessa alkoholijuomissa jolloin niitä juodaan sen maun takia. Alkoholi on vähän niin kun turha aine siellä seassa."
Tätä mun on vaikea uskoa kaikella elämänkokemuksellani ja hankkimallani empirialla.
Se ON kyllä vaikea uskotella. Mutta tiettyä logiikkaa siinä on.
tämä on ohessa ilmenevien jälkivaikutusten trivialisointia.
Mielihyväradat pahastuvat.
ja mitä näen, toinen tuolla yllä väittää, että ruskean sahanpurun pureskelu ON okei.
Makuasioita.
:)
Heh :) Ehkä olisi pitänyt varoittaa hajusta, sitä on vaikea välttää kananmunaa mikrotettaessa. Tuoksahdus ehtii onneksi haihtua jäähtymistä odotettaessa.
K.o. minuuttisämpylä on kokemukseni mukaan maukkain, kun suurin osa "jauhoista" on pellavansiemenrouhetta. Mantelijauhosta tulee kanssa ihan hyvää. Teen seoksesta yleensä myös vähän paksumpaa kuin mitä reseptin mukaan tehdessä tulee, ja lisään pikkuisen suolaa.
Mutta makuasioista ei voi tosiaan kiistellä! Tai voi, mutta se on hukkaan heitettyä energiaa.
Noh. En ole kasvissyöjä, mutta olen larpannut sellaista riittämiin ymmärtääkseni, että "miks pitää tehdä lihanmakuisia kasviskorvikkeita miksei vaan voi syödä kasviksia" on vähän vanha ja väsynyt kritiikki. Entä jos haluu syödä hodareita. Ei sinne kannata porkkanaa väliin laittaa, sen sijaan soijanakki sopii oikein hyvin. Tai jos ei ole kasvissyöjä ollenkaan siksi että inhoaisi lihan ja lihavalmisteiden makua. Maailmassa on myös koko lailla paljon hyviä valmiita reseptejä, joita on helpompi soveltaa kasvismuotoon, jos se lihankorvaaja on jossain vastaavasti käyttäytyvässä ja ees sinne päin maistuvassa formaatissa. Onhan niille tuotteille kysyntää oltava kerta niitä niin paljon markkinoille tuupataan. Karppaajat varmaan tekee leipiään siksi, että silleen on säädyllisempää syödä vaikka säädyttömiä määriä sulatejuustoa. :)
(Kokeilin muuten taannoin vegaanipekonia, maku oli aito mutta rakenne kyllä aika kauhea. Miksei mistään saa luomupekonia? Vastustan.)
Help me I'm in the spam (sic) bucket!
Olin iltapäiväin tilaisuudessa, jossa oli pakko syödä (joskus on oikesti pakko, luterilainen kasvatus nääs) piirakkaa, jonka hyvien täytteiden alta ei kehdannut kaapia sitä hiilari kerrostumaa pois. Ja voi hyvää päivvää, että oli bussimatkalla kiittimet ristissä, että bussissa oli vessa.
Tiedä sitten, ollako huolestunut vai hyvillä mielin.
Mutta siis edelleenkkän en tajua, miksi kasvissyöjän tekee mieli syödä hodaria. Sehän on vain se joku muoto, jota ehkä ei joku ole syönyt koskaan tai sitten on tehnyt valinnan. Juuri vietin rattoisan illan kasvissyöjän kanssa asiasta keskustellen. Ei hänkään ymmärtänyt.
Ja juu, siitä hajusta olisi pitänyt varoittaa. Minun aistimeni ovat yliherkät ja ottivat hajun ensimmäisenä vastaan ja peli oli silloin puoliksi menetetty. Mutta hyvä puoli asiassa on, että nyt ei enää tee juuri mitään mieli.
Tässä muuten leikkimielistä makutestiä aiheesta. Löytyy sieltäkin moniäänisyyttä kasvissyöjiltäkin. http://www.aviisi.fi/artikkeli/?num=17/2009&id=29f855d
Hupaisaa, on ensimmäisenä mieleen tuleva sana. Mutta tottahan noita joku tosiaan haluaa syödä, koskpa niitä tehdään. Jos kukaan ei ostaisi, ei niitä kukaan tekisi.
Noh, yli 10 vuotta ilman känniä (vatsa kestää vaan 1-2 annosta) niin se alkoholi siinä juomassa alkaa käydä turhaksi ja ikäväksi sivutuotteeksi. Eli ihan maun vuoksi tässä on pitkään jo juotu jos on juotu, tosin mä en juurikaan siidereistä, oluista ym pidä.
Hei, voisi jatkaa tätä vaikka privapostissakin, mutta siis olit kokeillut noita Sokeriton.fi -tuotteita? Mitä niistä voisit suositella?
Sokeriton.fi:ssa myynnissä oleva Halvan sokeriton laku oli ainakin sellainen kokemus, että yhden pistin suuhun, räin kakoen pois ja heitin ällöttävät limanuljaskat heti roskiin.
Terkut, Birdy eli Minttu.