Kotonahan tuo on helppoa, listaan voi lisätä ainakin kaikenlaiset oliivit ja monet pähkinät. Mutta sitten kylässä tai varsinkin kotikotona kivenheiton päässä Mannakorven leipomosta alkaa ruisleipä kyllä syödä miestä...

...vihanneksia, kalaa, majoneesia, kasviöljyjä... Kannattaa vähän kiinnittää huomiota rasvan laatuun hiilaridieetissäkin, ettei käy perisuomalaisesti pumpun päälle.

Ravitsemusterapeuttien näkemys tämänkin dieetin toimintamekanismista on, että on ihan sama mistä lähteestä jätät kalorit saamatta, loppupeleissä vain kokonaismäärä ratkaisee. Eli suht rajattuun valikoimaan kyllästyy nopeasti eikä ruokaa enää tee mieli niin paljon kuin ennen, edes vaikka se olisi pekonia.

Mulla dieetti katkesi 2,5 viikossa ylitsepääsemättömään ruisleipäikävään, perunamuusi hyvänä kakkosena.

Oi, unohdin tosiaan oliivit ja majoneesin, joita rakastan. Niidenkin syömistä oikein odotin. Kaikenlaiset salaatit noine lisineen siintelivät mielessä, että jopa kelpaa. Mutta mutta. Jostain syystä ei vaan uppoa. Salaatit kyllä, oliivilla ja fetalla erityisesti, uppoaISIVAT mutta kun ei jaksa joka päivä käydä kaupassa. Ja pitäisi, jos aikoo salaateissa pärjätä. Kaupassa jatkuvasti käyminen ei vaan ole minun juttu.

Laiska kun olen, olen koko ikäni syönyt helpoimmasta päästä valmistuvaa. Ei ole minusta miettimään, hankkimaan, raahaamaan ja väsäämään. Siksi ruiskeipä metvurstilla on aina maistunut ja toiminut. Nyt vaan tuntuu kokolailla turhalta se metvurstikin, kun ei ole kaveria.

Mutta kokeilen nyt tätäkin. Aikani. Tiedän, ettei tämän kanssa kauaa jaksa mutta ajattelen, että jos nyt edes ne riisit, pastat ja vaaleat leivät jäisi lopullisesti pois, niin auttaisko.

Turhaa ruikutustahan tämä on. Totuus on, että luonne on heikko ja laiska. Siitä on kyse.

Leivän himoon (ja kuitujen puutteeseen) auttaa tämä:
http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=659

Makua pystyy vaihtelemaan aika paljon sen mukaan mitä käyttää "jauhoina". Omassa suosikkiversiossa on suurimmaksi osaksi pellavarouhetta, pikkuisen mantelijauhoja ja psylliumia sekä vähän soijajauhoja kuohkeutta lisäämässä. Ja aina leivinjauhetta, muuten tulee liian tiivis.

Kannattaa katsoa myös "oopsien" ohje ja varsinkin sen kommentit, sieltä löytyy vinkki miten samalla reseptillä voi tehdä pizzapohjan.

Tuo 1 minuttii herätti kiinnostukseni. Tuota oikeasti voisin kokeilla.

Kaikki tuota vaativampi on nimittäin täydellisen poissuljettu. Missä viipyy energinen olo? Tai siis: en saa öisin nukuttua, kun pää käy kierroksilla eli energiat ovat nyt ihan väärässä vuorokauden ajassa ja paikassa. Miksen saa mitään aikaiseksi? Ja nyt tarkoitan *en mitään*.

Olen kuin vappupallo, josta ilmat on hiipuneet ja se liikahtelee hiljakseen hiukan lattian rajassa.

Kaksi eri kertaa yritin tuolla reseptillä mutta en pysty. Epämääriäinen läpyskä, joka näyttää, haisee ja maistuu viemärirottien petipaikkana viisi vuotta toimineelta pesusieneltä.

Meinasin jo huolestua ja kommentoida tähän, että älä hyvä nainen itseäsi vallan näännytä, mutta luotin sitten kuitenkin siihen, että pärjäät.

Minulla on hyvin voimakas järjen ääni. Onneksi niin. Kiitos nyt kuitenkin, että huolestuit hetkellisesti. On se hyvä, että joku kantaa huolta.