Ihmeiden aika ei ole ohi
Yliopistolla hissin ovella nuorimies nosti lierihattuaan ja kumarsi kevyesti. Hienostuneesti muttei liikaa. Punertava polkkatukka heilahti ja vino pieni hymy valaisi hissin.
Seisoimme niin kuin hississä seistään. Vierekkäin. Katse liikkuvan metallioven suuntaan. Polkkatukka heilahti ja hiljainen ääni sanoi, että hänen kaverinsa on jumissa Azoreilla. Hänkin olisi mieluummin Azoreilla.
Hissi pysähtyi pohjakerroksessa ja metalliovi aukeni. Takanamme. Käännyimme. Hymyilimme seisoskelumme virhearvioinnille. Lierihattu kädessä, hienostuneesti kumartaen polkkatukka toivotti hyvää päivän jatkoa ja hetken hiljaisuuden jälkeen jatkoi:
- Ei sillä, etten olisi juuri nyt ollut täällä hyvinkin paljon mieluummin kuin Azoreilla."
Jälkipuheet
Joskus sitä kaipaa vasepooksista tuttua "tykkää" -nappia tännekin.
!!
Ooh.
Oi!
Minä luen Google readerilla. Siellä on tykkää-nappi. Käytin sitä!
Pienestä on joskus kiinni ilomme ja aurinkomme.
Punapolkkatukkainen taisi tulla psykologian laitokselta. On mies alansa oikein valinnut.
Mä ja lähtisin tuonne atlantikselle jos ehtisin.
Taisikin nyt muuten olla aika pätäkkä ohjelmisto sikäläisellä rockfestarilla; nämä ovat sellaisia hippien kansoittamia paikkoja, tietyistä syistä.
:)