Täydellinen päivä
Olenko koskaan maininnut, että en varsinaisesti rakasta ihmisiä, jotka eivät kuuntele, eivät ymmärrä, eivät muista eivätkä halua myöntää mitään tai myöntyä mihinkään vaan keskeyttävät ja puhuvat päälle. Kahdeksan tuntia muutaman sellaisen parissa sovitellen ja selvitellen saa vähäisemmästäkin naisesta mehut pihalle. Lopputyöpäivä meni surressa lähipiiristä kantautuneita huonoja uutisia, joista ei sen enempää.
Ajattelin sitten kaiken päälle jaksautua Stokkalle ilahduttamaan itseäni ulkoilutakilla, jota olen etsinyt kissojen ja koirien kanssa viime keväästä saakka. Kanta-asiakaslehti nimittäin auliisti tarjoutui myymään juuri oikeanlaisen sopuhintaan. Tai niinhän minä luulin. Tavarataivaan sisäänostaja oli nimittäin hankkinut naisille vain pinkkejä takkeja. Miehille olivat ne mustat, joita läksin hakemaan. Kivat sulle, herra Stockmann, saattaapi olla, että ajattelen sinusta ja sinun ikiaikaisesta nais- ja mieskategorisoinnistasi painokelvottomia.
Mistä maailmanlopun luolamiehistön pimeistä peräkammareista on kotoisin ajattelu, että naisille punaista ja pinkkiä. Eikö tuo lie jo jokaiselle sisäänostajalle selvinnyt, että ei. Alennusmyynneissä kun on jäljellä vain niitä punaisia ja pinkkejä rekit väärällään. No, jokunen myrkynvihreä on joukossa. Onko ylivoimaisen vaikeata vetää joitain johtopäätöksiä siitä, kun mustat takit ovat aina ja kaikkialta loppu. Että siis niitä ostettaisiin enemmän, jos niitä olisi. Jos minä olisin sisäänostaja, ottaisin tämmöisen pikkuseikan huomioon. Ihan noin niin kuin vaikka myynnin kannalta ajatellen. Asiakastahan ei tietenkään tarvitse ajatella, se nyt olisi ihan liikaa.
Luulin olevani hyvin, hyvin vihainen ja loppuun rutistettu päivän koitoksista ja vastoinkäymisitä mutta silloin en vielä tiennyt, että poliisin lähettämä tiukkasanainen tervehdys odotti postiluukun alla. Vanhempi konstaapeli Lahden liikenneturvallisuuskeskuksesta oli lähettänyt tervehdyksen Nastolasta, jossa olin ajellut ylinopeutta kiirehtiessäni taannoin Tuppukylästä pois niin nopeasti kuin sielu sieti.
Jotkut päivät ovat sellaisia, että poliisin lähettämä tervehdys on päivän ilahduttavin asia.



Jälkipuheet
Huokaus. Mitä tuohon voi sanoa. Täydellinen lopetus täydelliselle päivälle, edes jokin asia napsahtaa kohdalleen...
Parempaa huomenta.
Isävainaa sanoisi, että kun kaikki on vastaan, niin hyvä, että saha edes puoltaa. Minulta meni monta vuotta ennen kuin ymmärsin.
Päivän viimeistelyksi kaadoin kokatessa jotain poislähtemätöntä keittiön vaalealle matolle. Nyt vaan odottelen, että taivas putoaa niskaan.
YUP-yhtyettä lainaten: "tämä päivä oli huono päivä, mutta huominen on parempi".
Samaa mieltä vaatevärivalikoimista. Hemmetin raivostuttavaa.
Eilisen varjo on pitkä, joidenkin on.
Noissa vaateasioissa ihmetyttää sisäänostajien taju. Tai tajuttomuus. Vai ehkä se onkin vain meidän päissämme oleva vika. Ehkä meidän vaan pitää tykätä siitä, mistä on päätetty jossain, että tämä on nyt se trendi.
Urheiluvaatteissa on muuten nyt muotina yhdistellä eri värejä ja eri kangaslaatuja. Jotenkin tulee mieleen takavuosien ylivärikkäät tuulipuvut ja verskat, joita kansa osti Tallinann torilta aitoina.
Mitä tulee suomalaisten vaatehankintoihin, niin mahdotontahan täällä on pukeutua muuhun kuin mustaan tai harmaaseen. Sen verran tyylitajuttomiksi meidät on arvioitu, että turha toivokaan löytää itselleen mitään piristävän myrkynvihreän väristä vaatetta tokmannilta tai muualtakaan.
Paitsi tietty ulkomailta.
Vihdoin pääsen avautumaan aiheen vierestä: urheilusandaalit. Missä päätäntäelimessä on kiveen kaiverrettu, että naisille myydään vain terveyskengänvärisinä just niitä hyvännäköisiä, iskunvaimennusominaisuuksin varustettuja mahtisandaaleja, joita mustina myydään vain miehille? Tai sit nekin on pinkkejä tai mitälie kivanvihreitä, mut ei ikinä mustia. Murrr.
Psalmi, olet väärässä. Nasu, olet niin oikeassa.