Kuluttaja-asiaa

Okei, tuo pussista noukittu lihapulla on isompi kuin pussin kuvassa olevat. Mutta onko nähtävissä mainostettua tuorejuustotäytettä pakkauksen lupauksen mukaisesti? Minun mielestäni ei ole. Tehdäänkö pakkauskuvauksiin ihan oma satsi pullia, joihin tungetaan ekstrat täytteet? Taas on kuluttaja harhautettu tahallisesti uskomaan tyylikästä pakkausta, joka mustalla ulkonäöllään vihreine lehtineen antoi odottaa jotain hienostuneempaa, ehkä yrttisempää tai tulisempaa makua. Se oli tuo vihreä lehti, joka jostain syystä sai mielikuvitukseni lentoon. Oma vikani, mitäs mielikuvituin. Kyllähän nämä jo tiedetään.
Eivät muuten koskaan vastanneet Luhdalta kuluttajapalautteeseeni. Sen verran on siellä kuitenkin näemmä reagoitu, että talvimallisto on vaihdettu keväiseen. Tosin niin ja näin on tuonkin kuvaston informatiivisuus: ei värejä, ei hintoja, ei kokoja. Jos noita kuluttajan normisti eniten kaipaamia tietoja ei jostain syystä katsota aiheelliseski laittaa nettiin, niin mitä varten nuo sivut sitten ovat olemassa? Senkö tähden, että sinne voi laittaa palautetta, johon ei sitten vastata. Nomutta, käyhän se niinkin. Siinä vaan kävi nyt tällä kertaa niin, että ostin muualta.
Ostin nimittäin Patagonian softshell-takin, joka on valmistettu kertakäyttömuovipulloista, kakkoslaadun polyesteri-kankaista ja kuluneista vaatteista tehdystä kankaasta. Paitsi, että sain takin laatuunsa ja ikuiseen takuuseensa nähden halvalla, on se myös älyttömän hyvä päällä ja hyvän näköinen. Ja se on musta. Vihersin ostoksellani pienesti maailmaa. Ainakin sen verran, mitä ostamani einespussit ovat sitä pilanneet.



Jälkipuheet
Olet kyllä ihan liian luottavainen. Kyllähän nuo pakkauskuvat tuppaavat minun kokemukseni mukaan olemaan jostain ihan toisesta maailmasta kuin sieltä sisältä löytyvät einekset. Kansainvälisempänä esimerkkinä vaikka tämä saksalainen juustopurilainen. Njamm.
HAHA, juurikin. Löysin hetikohta viimeviikkoisen haksahdukseni. Voin kertoa, että se ei ollut todellakaan edes noin hyvän näköistä kuin kuvan lopputulos.
Ja joo, minä olen aivan liian sinisilmäinen. Koska HALUAN uskoa, että minulle ei valehdella. Vaikka TIEDÄN, että minulle vain ja ainoastaan valehdellaan, suurennellaan, vähätellään, liioitellaan. Ihan mikä vain on vastapuolelle edullisinta, sen se tekee. Ja minä uskon.
Näin pussin, näytti liian epäuskottavalta, en mennyt halpaan. (Siitä saan tosin kiittää sitä, että en kertakaikkiaan enää suostu syömään enkä ostamaan sellaisenaan kylmäkaapista myytäviä valmislihapullia. Minkäänlaisia. Koskaan, ikinä. Valmisliha on vain niin kamalaa.)
Minusta on aina väärin, että viatonta kuluttajaa huijataan. Äärimmäisen väärin on huijata juustonhimoista kuluttajaa katteettomiin viininlehviin verhotulla valheella.
(Kuluttajapalautelinkki osoittaa muuten väärään, tiedoksi till kännedom.)
Ennen tekstin lukemista luulin, että olet löytänyt jostain 70-luvun lihapullapussin.
Jotain parempaa: olin kuullut ennenkin Patagoniaa kehuttavan, mutta en ollut tiennyt, että se on "sellainen yritys".
Nyt tiedän. Kiitos. :-)