Tuppukylästä sitä ollaan täälläkin...

Meillä kotona mietittiin, että jos ostaa uuden auton, niin ei voi ostaa punaista, ettei vaan naapurit aattele että onpa noi leuhkoja, kun piti oikein punainen ostaa, että kaikki varmasti huomaa...

Meidän tuppukylässä kaikilla on tietenkin kaksi autoa. Maasturi ja kauppakassi. harmaa ja turvallisne sininen. Vain köyhät kulkee polkupyörillä. Tuppukylisä ei ole vihreitä eikä vegaanihippejä, niitä ne näkee Helsingissä, kun ne käy siellä veljen vaimon omistamassa 300-neliöisessä merimaisenahuoneistossa. Ja ne ajattelee, että onpa pelottavaa, saattavat olla humehissa taikka muuten mömmöissä (kun sitä teeveestä kuulee kaikenlaista).

Onneksi pääsee maasturilla tuppukylään ja sitten kyllä käydään aabeeceellä syömässä viininleikkeet.

Alkoi ahdistaa pelkän kuvauksen lukeminen. Tuo vuokralla asumisen ihmettely/paheksunta on kyllä ihan totta. Pohjanmaalla parikymppiset nuoret rakentavat talon (vähintään 100 neliötä), koska se vaan kuuluu asiaan.

Suurkaupungissa, niin kuin Tampereella, saa asua kerrrostalossa korkeintaan, jos se on keskustassa ja Näsijärvinäkymin. Sillä joten kuten selittää myös autottomuuden mutta kortittomuutta ei mitenkään.

Tuppukylässä kaikki asuvat omakotitaloissa. Kerrostaloissa asuu vain ... no, kukaan ei tunne ketään, joka asuisi kerrostalossa. Paitsi ne, jotka opiskelee kansainvälisiksi tradenomeiksi, sen aikaa saa asua kerrostalossa.

Kiitos tästä! Kirkasti päätä. Ja asuntoajatuksia.

:)

Minusta on tullut se, mikä olen, pelkästään siksi, että vastustan kaikkea sitä, mitä pikkukaupunkilaisuus ihmisen sieluun niittaa. Tuppukylässä minua pidetään vähän outona. Aika paljonkin, mutta otan sen kohteliaisuutena.

Ajattele asunnosta juuri niin kuin Sinä ajattelet. Älä anna minkään tai kenkään johdattaa ajatuksiasi. Älä.

Vaikka tiedän ettei tarkoituksenasi ollut yleistää, niin siitä huolimatta olen sitä mieltä ettei saa yleistää. Esittämäsi kertoo pikemminkin pikkusieluisuudesta kuin pikkukaupunkilaisuudesta, ja pikkusieluisuus taas ei katso asuinpaikkaa, ammattia eikä yhteiskuntaluokkaa.

Vaikka mitäs minä tiedän, enhän asu pikkukaupungissa vaan maalaiskunnassa. Ja maalla on mukavaa :)

Ja lopuksi haluan toivottaa voimia ja kärsivällisyyttä, ystävänsä voi valita mutta ei sukulaisiaan, niiden kanssa pitää vain oppia elämään.

Tokihan minä kärjistän. Mutta väitän edelleen, sekä pikkukaupungissa että isommassa asuneena, että pikkukaupunkilaisuudessa on enemmän pikkusieluisuutta kuin isossa kaupungissa. Pikkukaupunkilaisuus näkyy kaikkialla, se tuntuu kaikkialla eikä se voi olla tarttumatta. Sitä on nuorissa ihan yhtä paljon kuin vahoissa mutta nuorissa se ilmenee ehkä eri tavalla.

Miksi pikkukaupungissa vähän päälle parikymppiset ostaa omakotitalon? MIksi se on siellä ainoa vaihtoehto, kun nuoret pariutuvat? Miksi sitä ihannoidaan? Miksi perusperheihanne on siellä niin voimissaan? Ja nyt puhun niistä parikymppisistä perusjampoista ja -jannoista. Kun siellä se vaan tarttuu.

En väitä ettei ajatuksessasi olisi perää. En vain tunnista kuvaamaasi ajatusmaailmaa itsestäni, sukulaisistani tai tuttavistani. Tai tunnistan toki jonkin asteisen konservatiivisuuden, mutta ihmisen arvottamista statuksen ja omaisuuden mukaan en. Enkä ole valmis myöntämään että nimenomaan se olisi jotenkin erityisen pikkukaupunkilainen ilmiö.

Halu asua omakotitalossa on minullakin vahva, eli sitä voisin vähän yrittää avata. Olen selkeäsi erakkoluonne. Olen toki asunut isommassakin kaupugissa (vai voiko Tampereen sellaiseksi lukea?) ja kerrostalossa, ja tiedän että sielläkin on erinomaisen mahdollista olla erakko. Voi asua vuosia kerrostalossa niin, että ei näe naapureita juuri koskaan, ja silloinkin kun näkee, satunnainen moi on riittävä reaktio. Kuitenkin minulla on halu saada riittävästi ilmaa itseni ja naapurieni väliin. Minua häiritsee vahvasti ajatus siitä, että välittömästi 30 sentin betoniseinän toisella puolella asuu joku toinen. Naapurit eivät konkreettisesti häiritse minua enkä minä heitä, mutta pelkkä tieto siitä että ne ovat siinä aiheuttaa halun paeta.

Istun kotona hiljaisuudessa ja luen kirjaa, enkä voi olla kuulematta vaimeita ihmisääniä seinän läpi, naapurilla on vieraita. Seinän takana avataan vesihana, putket kohisevat, naapuri tiskaa. En kuuntele mutta kuulen siitä huolimatta.

Kuuntelen musiikkia ja levyn parhaan kappaleen alussa tekisi mieli vääntää nupit kaakkkoon ja luukuttaa hetki kunnolla. Mutta en voi kun en halua häiritä naapuria, tai ainakin ensin pitää laittaa kuulokkeet päähän ja luukuttaa niillä.

Nämä ajatukset häiritsevät minua, eivät jatkuvasti eivätkä voimalla, mutta hiljaisena napinana taustalla. Haluan pois täältä, haluan että kotini seinien ulkopuolella on vain raikasta ulkoilmaa.

Olen toki itsekin jonkinasteinen outo lintu lähiympäristössäni, eli ajatukseni aiheesta eivät ehkä ole edustava otos ympäristöni maailmankuvasta.

Miksi omakotitalon ostaminen parikymppisenä on väärin? Miksi perusperhettä ei saisi ihannoida?

Yhden ainoan totuuden maailmankuva on toki kyseenalaistamisen arvoinen, oli se totuus minkä näköinen vain.

Me puhutaan nyt aivan eri asioista. Ja edelleen muistutan, että minun kirjoitukseni ovat pakinan tapaisia kärjistyksiä, hetken otoksia. Kuin valokuvia. Ei niiden ole tarkoituskaan julistaa yhden asian totuutta. Ihan niin kuin yksi valokuva ei julista yhden asian totuutta.

Pikkukaupunkilaisuuden omakotivimmassa on se väärin, että oikeasti niillä nuorilla ei ole siihen varaa. Siellä omakotitalot maksavat uskomattomasti lähes saman kuin suuremmissa kaupungeissa. Silti ne ovat kaukana työopaikoista ja vielä kauempana lasten hoitopaikoista ja tarvitaan 2 autoa, koska pikkukaupungeissa ei ole julkista liikennetteä riittävästi. Eli aivan liian paljon kustannuksia varallisuuteen nähden.

Silti se talo ja autot ostetaan, koska siellä niin on tapana. Ei isommissa kaupungeissa osteta taloja ja kahta autoa yhtä köykäisin perustein. Kun täällä ihmistä ei arvioida sen mukaan, kuinka isossa talossa se asuu.

Sinä ostata talon, koska arvostat sen hiljaisuutta ja vapaata ilmaa seinän takana. Sinä ey halua taloa siksi, että sinun äiti, isäsi ja sukusi arvostaisi sinua sen talon tähden. Siinä on melko iso ero.

Ja tämä ei ole edes hetken kuva vaan tätä on esiintynyt jo vuosia ja yhä uudet nuoret menevät samaan ansaan.

Myönnän että kommenteissani oli mukana myös tarkoituksellista kärjistystä. Pikkukaupunkilaisuus terminä vain otti silmään, koska se liippaa lähelle jotain sellaista mitä itsekin ajattelen olevani. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta itse olisin käyttänyt ehkä jotain muuta termiä, koska omien kokemusteni pohjalta yhdistän kuvaamasi johonkin muuhun kuin omaan lähiympäristööni.

Ja loppuviimeksi valinta on jokaisen oma, ja merkittävää ei ole pelkästään se miksi valinta on tehty vaan myös se, että ihminen on itse valintaansa tyytyväinen.

Mutta tätä keskustelua ei uskoakseni kannata jatkaa tässä kommenttipalstalla, koska kuten totesit me puhumme varmasti eri asioista ja tekstinä on vaikea ilmaista mielipiteitään niin ettei niitä helposti ymmärretä väärin.

No hard feelings, tuotat joka tapauksessa tekstejä, joita on mukava lukea, palataan jonkin toisen tuokiokuvan merkeissä.

No mitä termiä sinä olisit käyttänyt? Mihin sinä yhdistät nuo asiat?

Edelleen huomioiden, että kyseessä on pakina.

Ei sen aina tarvitse olla niinkään pieni kaupunki... Isomman kaupungin vanhat asukit ja / tai naapurusto on aivan samanlaista ,D (Tunnustan, kun kulkee Turussa torin läpi lauantai-aamupäivällä kulmasta kulmaan, kuulee kaiken "kuulemisen arvoisen" vanhoista tuttavista....)

Onneksi Malmilla on rauhallista, mitä nyt hörhöilyä kerrakseen ,D

Isomman kaupungin vanhat asukit ja / tai naapurusto ovat pikkukaupunkilaisuus ison kaupungin sisällä.

Se kaupunki, josta puhun, on itse asiassa aivan jumalattoman suuri kaupunki mutta sen henki on pieni.

Tampereella pikkukaupunkilaisuuteen voi tutustua Tammelantorilla.

Eikä se kaikki ihan huono juttu ole, jos sattuu tykkäämään siitä, että kaikki tietää kaiken kaikista.

Eikä silloinkaan, jos maata riittäisi kaikille asua omakotitaloissa, mikäs siinä, ihan kiva. Mutta eipä taida neliöt riittää maailmassa. Ja mihin sen kaiken pakokaasupäästön kanssa jouduttaisiin.

Minä ymmärrän pikkukaupungin tarkoittavan tosiaan pientä kaupunkia, tai vaikka maalaiskuntaa, erotuksena "oikeasta" kaupungista. Pikkukaupunkilaisuus on tätä kautta termi, jonka yhdistän ylipäätään asumiseen tällaisessa paikassa. Olen toki törmännyt aiemminkin siihen, että pikkukaupunkilaisuutta käytetään lähes synonyyminä ahdasmielisyydelle ja nimbyilylle.

Olisin itse ehkä käyttänyt kuvaamastasi asiasta, siten kuin sen ymmärrän, termiä nurkkakuntaisuus. Aiemmin käyttämäni pikkusieluisuus on myös lähellä, mutta ei ehkä sovi täysin tähän.

Termi nurkkakuntaisuus ei yhtään muuta sitä, että juuri sitä nurkkakuntaisuutta esiintyy pienillä paikkakunnilla enemmän kuin isoilla. Pikkukaunkilaisuutta se minun mielestäni on siitä huolimatta.

Been there. Seen that.

Olet aivan oikeassa, nurkkakuntaisuus on suuremmassa määrin pienten kuin isojen kaupunkien asukkaiden synti. Paino tässä on sanalla asukkaiden, koska kyseessä on kuitenkin ihmisten ominaisuus, ei paikan. Ihmisten nurkkakuntaisuus leimaa pientä kaupunkia enemmän kuin isoa, mutta pienessäkään kaupungissa ei ole pakko olla nurkkakuntainen. Siksi termi joka keskittyy enemmän ihmisiin kuin ympäristöön soveltuu mielestäni paremmin kuvaamaan varsinaista ongelmaa. Sanotaanko näin, että henkinen pikkukaupunkilaisuus on minulle eri asia kuin pikkukaupunkilaisuus, jonka ymmärrään siis merkityksessä asuminen pikkukaupungissa. Ja pakinassasi näiden väliin oli vedetty yhtäläisyysmerkki.

Termeistä kinaaminen ei ehkä ole asian kannalta oleellista, mutta toisaalta kommunikaation ja viestin ymmärtämisen kannalta yhteinen termistö on oleellista. Minä ymmärrän termin pikkukaupunkilaisuus eri tavalla kuin sinä, joten ymmärsin myös tekstisi perusajatuksen aluksi väärin. Kuten itsekin tuossa kommenteissa esitit, niin kuvaamaasi pikkukaupunkilaisuutta voi esiintyä isossakin kaupungissa, eli kyseessä on ihmisyksilöiden ja -yhteisön ominaisuus.

Näin se perjantai-iltapäivä etenee kinatessa, pian pääsee viikonlopun viettoon. :)

Hyvää viikonloppua meille kaikille, asuinpaikasta riippumatta.

"Minusta on tullut se, mikä olen, pelkästään siksi, että vastustan kaikkea sitä, mitä pikkukaupunkilaisuus ihmisen sieluun niittaa."

Kiitos, just näin. Tunnustan!

Kiitos itsellesi. Olen aina tuntenut, että Zepanderiassa vallitsee henkinen samuus.

*hali* :-)