Kahvipöytäkeskusteluissa nyt
Näinä ankeina aikoina kahvipöytä- ja bussikeskusteluissa yritetään pysytellä erossa vakavista ongelmista ja höpistään niitänäitä. Esimerkiksi tänään, jos olisi kansanäänestyksellä valittu presidenttiä, niin Sauli olisi mennyt heittämällä linnaan. Kun jollain on kanttia sanoa, että niukkuutta voi jakaa vain, jos harjoittaa omissa toimissaan vastaavaa, on kansan syvien rivien suosio taattu.
Lumen määrä on sopivan helppo ja kaikkia koskettava keskustelunaihe. Siinä saa myös kanssaeläjille kevyesti kerrottua, kuka kukin on. Kun voivottelee muka-väsyneenä pihatöiden määrää, saa puolihuolimattomasti saatettua tovereille tiedoksi, että omaa pihaa on. Mitä enemmän lumitöitä, sitä korskeampi heppu. Paitsi jos sattuu olemaan kaupungin aura-auton kuljettaja. Niillä ei ole omaa pihaa mutta pääseepä kerrankin bussissa retostelemaan, että ilman minua maailma pysähtyisi ja on tässä painettu ympäripyöreitä vuorokausia.
Vakiovarma keskustelunaihe on vieläkin sikapiikit. Silloin, kun piikin vielä saivat vain harvat ja valitut, oli heillä jos jonkinlaista hirveää jälkitautia horkasta hermohalvauksen kautta änkytykseen. Hyvä, ettei kärsää kasvanut. Nyt, kun piikillä on jo käynyt joka toinen, ei enää valitella vaivoja, pikemminkin vähätellään alkuaikojen horhottajia. Keskusteluun osallistuu aina joku Pirjoanneli, joka ei tasan aio mennä piikille, kun hänellä on varmaa ensikäden tietoa, että naapurin serkun kummin kaiman pojan natovainaan täti sai aivohalpauksen ja menetti puhekykynsä sikapiikin johdosta. Tiedoksi Pirjoannelille, että minä en sitten tee sinun töitäsi, jos sairastut. Omapa on valintasi. Eikäpä me pystyttäisikään, koska me sairastamattomat olemme piikitettyinä vähintäänkin aivovammautuneita puolikärsäkkäitä.
Herkullista on myös päivitellä valelääkärien ja -hoitajien kautta välittynyttä valaistumista lääkärien ja hoitajien töiden helppoudesta. Ei voi olla kummoinen työ, jos yhden pääsykoekirjan lukemalla pystyy tekemään. Ei pystyisi Hämeenkadulta ilman koulutusta sisään kävellyt tavan tallaaja koodarin taikka aarporaajan töitä tekemään. Saati meidän.
Laihdutus ja uusi elämä kuntosalilla ovat nekin vielä läsnä kahvipöytäkeskusteluissa mutta jo selkeästi hillitymmin kuin tammikuussa. Nouseva aihe ovat lenkkitossut ja kesän puolimaraton, jolle minäkin ....



Jälkipuheet
Herkullisesti asemoit itsesikin tähän kahvipöytäbarometriin. :-D
Siellä minä, missä kanssaeläjät, sillä siellähän se on elämä ja elämästä on aiheensa ammentava se, ken ei kummoistakaan hektisyyttä muuten koe.
Mutta Pirjoanneli en ole. Olen piikitetty eikä minulla viimeksi peiliin katoessani kärsää ollut.