Avautumisen taidosta
Avautuminen toimii. Vaikka on nyt heti kärkeen sen verran vedettävä pientä rajaa, että avautumiseen täytyy olla aina hyvä syy ja jotain rajaa. Minkä asettaminen onkin sitten jo tarina sinänsä, sillä jokaisella avautujalla on tietysti hirmuhyvä syy ja rajansa on tullut vastaan. Se meneekin vaan sillä tapaa tämä raja-asia, että sen päättävät ihan muut kuin avautuja itse. Nimittäin. Jos kuulijakunnaksi joutuu jatkuvasti miehistö, jonka omatkin rajat alkavat rakoilla, ei liian alhaalle riman asettanutta avautujaa juurikaan arvosteta. Pidemmän päälle avautuminen sillä tapaa ei siis kannata.
Mutta avaudupa säästeliäästi, teet vaikutuksen. Elä elämääsi kuin hillitty, hallittu ja hiukan viileä normipirkkomarkku, jonka zeniä ei heiluta tuulet ei hytinät. Avaudu sitten yllättäen, juuri sillä hetkellä, kun kaikki ovat tuudittautuneet, että sehän on tommonen hyssyntyssyn ja vähän nössö. Juuri sillä hetkellä tee se. Ja katso sekä ihmettele vaikutusta. Ovat äimänkäinä. Että kuinka se nyt tuolla tavalla. Rauhallinen nainen. Onkohan sillä nyt kaikki muumimukit kuivauskaapissa. Ja ovat ihan, että huh mutta kai sitten juurikin näin. Avautuja itse on tilassa, jonka kuvaamiseen tarvittaisiin sanoja, joita ei tällaisissa sievistelevissä blogeissa ääneen sanota. Mutta te tiedätte. Hyvältä tuntuu. Helpottaa.
Ja sitten otetaan viski. Ihan itselle, ilon kautta vaikka syrän märkänis.
Jälkipuheet
Voi kun se asia on juurikin näin! Viittä vaille avaudutti tänään, ja muumimuki jäi tiskaamatta kun meni se energia siihen kihisemiseen.
Säästele. Kyllä se sitten, kun aika on oikea, avautuu itsestään. Ja voi että tekee hyvää.
En ole vielä osannut päättää, että onko parempi tehdä se enempiä suunnittelematta ja vain oikea aika tunnistaen (joka tietenkin vaatii suunnitelmallista tarkkuutta) vai spontaanisti. Ehkä suunnitellusti mutta niin, ettei anna sen olkapäällä istuvan nössömarttapentin sanoa yhtään mitään. Suunnitellun harkitun jämäkästi mutta spontaanisuuden säilyttäen pitkän tasasen jälkeen.
Seuraavalla kerralla tiskaa muumimuki rauhassa, laita kuivauskaappiin, käänny harkitun viileästi, kohdista katseesi siihen, jonka tiedät olevan puolellasi (sen puuttuessa lähinnä parhaaseen), pidä hetken hiljainen hetki ja tilanne hanskoissa. Aloita. Älä anna sisälläsi kuohuvalle tunteelle valtaa vaan annostele se pieniksi ja helposti pureskeltaviksi paloiksi. Sitten avaudu.
Lopuksi anna porkkanaa.
Näin just. Yllätyksellä läpi!
Pätee moneen muuhunkin: olepa vaikka vuoden putkeen äärimmäisen ärtyisä, et tee mitään ja sitten yllätä kaikki ystävällisyydellä ja suunnattomalla ahkeruudella. Johan arvostavat. Mutta jos olet aina ystävällinen ja ahkera, niin ei mitään tehoa.
Mulla on tässä yllättäjä, tämä karkkis, joka on aina silloin tällöin parikissa jonkusen minuutin kaupan edessä.
Auta armias, jos joku mummo on käynyt sitä säälittemässä sillä välin, että mitenkä pidetään siinä.
Mummo on sen kaveri "vittu, sä oot ihan oikeessa!", se sanoo.
minkä avautuvan haukkumisen tulvan mä saan sitten heti kohta osakseni.
Joskus siitä sanottavasta ei meinaa loppua tulla.
Yllätysveto menemällä haukkujan / säälittelijän kelkkaan saman tien, toimii aina.
Kerran tämä nelijalkainen vielä saa viranomaiset kimppuuni - Hän kun oikein heittäytyy, niin bravuurinumero "kylmä hyräyttelee" tekee varman vaikutuksen paatuneimpaankin mummoon.
Kaikkea logiikka se ei kuitenkaan tunnu oppimisprosessissa sisäistäneen, esim. sitä että pihasta karkailun asemesta silloin mennään sisälle, jos kylmä noin hyräyttelee.
Ei anna haitata.
Vapaaesitys nurkilla muina kulkukoirina, just, säälittelijöiden kelkkaan saman tien.