Helveisson, että on kylmä. Ulkona on mitä on ja mittari näyttää vaivaista kahtakymmentä pöydän kulmallakin ja se on tottavieköön liian vähän virkanaiselle. Tumput käsissä on vaikea kirjoittaa ja pipaakaan ei voi pitää, kun tukka menee littuun.

Nyt nimittäin on pitkästä aikaa tukka hyvin. Kesästä lähtien muhinut hiuskampaajajongelmanihan alkoi siitä, kun Late oli lomalla ja menin Laten salongissa vuokratuoliaan pitävälle kampurille. Joka olikin niin hyvä, että rohkenin uhmata kirjoittamattomia kampaamosääntöjä ja vaihdoin Latesta tälle toiselle. Liike osoittautui virheeksi, sillä Late katsoi niin murhaavasti puolenvaihtajaa, etten uskaltanut toistamiseen tehdä samaa virhettä. No. Menin sitten ihan vaan sille marketin kampaajalle, joka ilman ajanvarausta otti vastaan ja sain lähiöpirkon pään. Virhe sekin.

Viime viikolla rohkaistuin sitten tilaamaan ajan Laten salonkia vastapäätä sijaitsevaan bling-bling-salonkiin, joka näytti liian kalliilta mutta olin jo tilassa, jossa hinnalla ei ole väliä. Eilen astuin arastellen upottavien leopardituolien ja kristallikruunujen koristaamaan salonkiin. Miellyttävä neitokainen otti vastaan ja teki hyvää työtä, ei tunkeillut eikä yrittänyt väkinäistä seurustelua. Pesupaikan tuoli oli ylellinen hierova megasekoitin, joka lopullisesti kruunasi päivän. Olin onnellinen. Olin löytänyt uuden vakioluottokampaajan. Paitsi että osoittautui, että hän on äitiyslomalla ja vain tilapäisesti auttelemassa.

Alan hipiksi. Annan tukan kasvaa. Ja eikös hipit asu joissain läpimissä maissakin. Että sikälikin sopisi. Ja hippien vaattet saa olla mallia kaljasaavin peitto. Olisi kätevä joulun ajan asuste se..