Pienen ihmisen asialla
Aion taas vänistä kuluttaja-asiaa. Nimittäin ilman Erityisavustajaa en olisi taaskaan selvinnyt ostoksilla (josta hetken päästä lisää). Miksi jumalantähden tavarat laitetaan nykyisin niin korkealle, että ne ovat auttamatta puolitoistametrisen ulottumattomissa.
Stokkan kempparissa olivat laittaneet kropparasvat ylimmälle hyllylle, jonne en todellakaan ylettynyt. Sokokselta etsin softshell-takkia ja kaikki kolme eri vaihtoehtoa olivat niin ylhäällä, että en ylettynyt niihin varpistamallakaan. Alkossa haluamani punkku oli ylimmällä hyllyllä, ja koska moni muukin tykkää samasta viinistä, sen kohdalla on aina aukko ja ainoat pullot piilottelevat hyllyn perällä. Jonne edes satakahdeksankymmentä vartalosenttiäsenttiä plus käsivarsi ei ylettänyt varpistelematta. Tajuanhan minä, että tavaraa pitää saada paljon esille ja korkealta takit näkyy kauas ja halvemmat rasvat joutavat olemaan korkealla, jotta kalliit menevät kaupaksi. Rajansa kuitenkin kaikella.
Mitä tulee niihin ostoksiin, niin *taas* kaatui takkiostos siihen pinkkiin. Minkä maailman tähden Luhta on päättänyt, että se simppeli ja tyylikäs takki on saatavana *vain* pinkkinä. Toista mallia oli vihreän (sic!) lisäksi kyllä mustana mutta siinä oli rinnuksessa kukkakuvio. KUKKAKUVIO, herramunvereni! Miksi pilataan tyylikäs musta kukkakuviolla? No. Minäpä sitten netistä katsomaan Luhdan sivulta, että jospa se onkin tämä Sokoksen sisäänostaja, joka on päättänyt, että tänä keväänä ja kesänä jokanainen pukeutuu pinkkin. Niin mitä vanhat silmäni näkevätkään maaliskuisena päivänä, jolloin räystäät jo tippuu kolisten ja hanget vesinä saappaan varsista sisään tunkevat? Luhdalla on sivuillaan vain talvimallisto. Niinpä laitoin palautetta sekä pinkistä että netissään tarjoillusta talvimallistosta kevään ostoshuuman velloessa pahimmoillaan. Saapas näkee, kuinka vastataan. Vai vastataanko mitään.
Viinipullo ja kropparasva ostossaaliina taivalsin sitten puiston halki kotiin. Vastaan punnersi toppahaalarin liikuntarajoittama taapero isänsä perässä ja itkua vääntäen tuhersi: "Isii-ii, mä en jaksa-aa-a kävellä-ÄÄ!" Isä katsettaan kääntämättä: "No JUOKSE." Ja lapsi lakkasi itkemästä ja JUOKSI. Mitä opimme tästä? Osoita ihmiselle sen luontaisin taipumus ja lahjakkuus, anna sille lupa toteuttaa itseään, niin jopa ilolla puskee ihminen kohti annettuja päämääriä ja uusia saavutuksia läpi lumen, jään ja umpihangen.


